Salut tout le monde!

Mitä tarkoittaa café pour les idiots? Etkö osaa ranskaa? Olen pahoillani, sillä en aio nimen sisältöä paljastaa tällä sivulla missään kohdassa. En vaikka kävisit kaikki tekstit ja kuvat läpi oikein ja sitten väärinpäin. Aloittaen vasemmalta oikealle, kuin vanhaa kunnon jiddishiä lueten. Toiveeni on kuitenkin, että perehdyttyäsi sivuihini ymmärtäisit nimen merkityksen, vaikket ranskaa osaisi sanaakaan. Siihen tämä domain pyrkii, auttaa ymmärtämään kieltä ilman alkeisoppikirjaa. Pieni boheemi pesäkolo, ajatuksia ja mielipiteitä, taidegalleria ja kotikirjasto.

♥ Amelie [at]cafepourlesidiots.org

Vivé la vie

Jos sinulta löytyy jotain kysyttävää, niin tällä lomakkeella voit lähettää sen suoraan sähköpostiini. Niihin sitten vastailen blogissani, jos vastailen.

oopperasta ; 26022010

Syntymäpäivälahjaksi ostin itselleni lipun Kansallisoopperan Faustiin. Näytös oli sopivasti perjantaina 19.2. eli juuri päivä virallisen syntymäpäivän jälkeen. Minulla ei ollut kovin mairittelevia ennakkokuvia Faustista, sillä vaikka olen aina kokenut Faustin tarinan kiehtovana, Goethen runoilunäytelmä sai minut inhoamaan sekä Goethea että kaikkea sen ajan saksalaista soopaa. Saksalaisille pettymykseksi pitää kuitenkin todeta, että jälleen kerran ranskalainen onnistui pelastamaan tilanteen: Charles Gounodin Faust on demonisen jumalainen. Rakastan sitä! Vaikka kakkosmiehityksen Faust onnistui suorittamaan nimiroolin laiskasti ja mitäänsanomattomasti, nousi oopperan todellisiksi tähdiksi Margarethe ja Mefisto. Etenkin Mefisto vei sydämeni, minä vain yksinkertaisesti rakastan karismaattista saatanaa! Sama se oli Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan -kirjassakin. Niitä ei vain voi vastustaa! Kaiken lisäksi paholainen ei ollut mustavalkoinen, kuten ne helposti ovat, vaan ihanan inhimillinen ja se karnevalistinen meininki, että olen hulluna kaikkeen missä on hippukin karnevalismia!

Et Satan conduit le bal !

Mutta, ilman sen kummempia hehkutuksia, kaikille varmaan kävi selväksi, että pidin siitä. Ensimmäistä kertaa eläissäni ostin myös käsiohjelman. Kaiken lisäksi, (onnen sfääreissä leijuen) ostin ronskina naisena myös Rusalkan käsiohjelman ja menomatkalla nappasin myös Oopperasanomat kainalooni. Kaiken kaikkiaan antoisa reissu!

Keskiviikkona selaillessani Kansallisoopperan sivuja, (selailen niitä usein huvikseni, jotten jäisi mistään tiedosta vahingossakaan paitsi) huomasin, että VALERI GERGIEV TULEE SUOMEEN MARIINSKI-TEATTERIN KANSSA!!!!!!!! Valeri Gergiev, maailmankaikkeuden ihanin kapellimestari ja persoona. Ilmoitus tuli minulle sähköpostitse keskiviikkona ja samainen ilmoitus ilmestyi myös Kansallisoopperan kotisivuille samaan aikaan, (miksei aiemmin, kun lipunmyynti alkoi jo seuraavana päivänä?).

Vaikka Mariinski-teatteri esittää neljä esitystä perättäisinä päivinä 30.3. alkaen, johtaa Gergiev niistä vain kaksi ensimmäistä. Niinpä olin torstaiaamuna valmiina turvautumaan kyynärpäätekniikan käyttöön saadakseni lipun Rodion Štšedrinin Lumottuun vaeltajaan. Lipunmyynti alkoi klo 7 ja olin pirteä kuin mikä. Toisaalta olisin halunnut käydä katsomassa myös Štšedrinin baletin Pieni kyttyräselkäinen hevonen, (maailmankaikkeuden söpöin nimi!) mutta opiskelijabudjetti ei salli näytöstä ihan jokaiselle illalle. Sitä paitsi minua kutkutti nähdä nykyvenäläinen ooppera, ja toisaalta taas en tiedä baletista muutenkaan mitään, joten Lumottu vaeltaja vei voiton tällä kertaa.

lisää faust-intoilua: gloire immortelle.

Sain lipun ensimmäiselle permannolle ja hieman sivustalle. Sieltä pitäisi näkyä edes hiustupsu Gergievistä sekä hyvin lavalle. Mietin, poistettaisiinkohan minut oopperasta, mikäli ottaisin näytökseen mukaan Gergievin nimellä varustetun faniplakaatin, jonka kanssa heiluisin siellä? Veikkaan, että kyllä.

Kaiken lisäksi minun olisi pitänyt olla tuolloin 30.3. Linnateatterissa katsomassa turkulaista näytelmää, mutta arvatkaa vain, voittaako pietarilainen vierailu turkulaisen teatterin? Ikävä sanoa, mutta Valeri Gergievia ei päihitä kukaan.

Minulla on paha tapa menettää hieman ajoneuvon, (suomeksi elämän) hallinta aina, kun ooppera astuu kuvioon. Syksyllä päätin, että sallin sen itselleni. Jos haluan alkaa kadulla laulaa Scarpian murhasta tai hoilata suihkussa antaumuksella Gloire immortellea, niin voin sen tehdä ilman sen kummallisempia tunnontuskia. Sillä ymmärsin, että vaikka elämässä olisi työtä, opiskelupaikka, hyvänpäivän tuttuja sekä hyvää kahvia, ei mikään lopulta ole niin tärkeää kuin ooppera. Ooppera on minun pyhäni, minun tilani, minun kieleni, minun unelmani ja arkeni. (Olipas ylevästi sanottu).

keskiviikko ; 17022010

Aamut hyvin nukutun yön jälkeen ovat ihania. Silloin herää ilman herätyskelloa, eikä haittaa vaikka nukkuisi tunnin pidempään kuin muina päivinä. Pääasia on hyvä olo, jota ei voi koskaan arvostaa liikaa.

Tänään oli vuorossa Kirjan talon koulutussuunnittelukokous sekä Turku 2011 -kokous. Kun paperit oli allekirjoitettu, olin vapaa palaamaan kotiin aherruksen pariin. Päivä ei sujunut ihan suunnitelmien mukaan, sillä hyvin nukutusta yöstä huolimatta onnistuin nukahtamaan sohvalle luonto-ohjelman eteen. En tiedä, pitäisikö naamaan vetää enemmän kahvia, vitamiinipillereitä vai grillata itseään hanakammin kirkasvalolampun hohteessa, mutta haluaisin päästä eroon näistä inhottavista ja koko päivän rikkovista päivätorkuista. Niitä oli enemmän syksyllä, mutta pääsin niistä hyvin eroon paljon ennen uutta vuotta.

Tuntuu pahalta, että olen hukannut hyvän päivän aivan turhan takia. En mene enää ikinä sohvalle, ottaa sen verran päähän koko tilanne.

maanantai täynnä sumua ; 15022010

Tilasin aamulla arvostelukappaleen Gummerukselta. Kritiikin deadline on aiempaa aikaisemmin, joten toivon kirjan tulevan aiemmin kuin kahden viikon päästä koko maan kiertäneenä kakkosluokan pakettina. Olen juonut paljon kahvia, tänään tuntuu olevan hyvä päivä siihen. Tunnin päästä on tapaaminen pankin kanssa, illalla ainejärjestön julkaisun kokous. Pitäisi tarttua Paul Austerin Muistin kirjaan. Kansi on kaunis, yksi ehdoton suosikkini Veijo Meren Irrallisten lisäksi. Olen kauniiden kansien ystävä. Sisällöstä tosin en sanoisi samaa. Ehkä pitäisi yrittää lukea jotain muuta Austeria. Kirjahyllyssä on aikoinaan kirjaillasta saatu Oraakkeliyö sekä pokkariversiona Olivian mukana tullut Sattumuksia Brooklynissä. Kummatkin vaikuttavat mielenkiintoiselta. Osaisiko joku kenties suositella jotain tiettyä Austerin teosta? Mielipiteistä miestä (tai ennemmin hänen tuotantoaan) kohtaan saa avautua ilman rajoituksia.

ystävänpäivä ; 14022010

Sain juuri luettua Herta Müllerin Sydäneläimen. Siitä pitäisi tehdä alustus Muisti ja tila nykykirjallisuudessa -kurssille, ehkä jopa loppuessee. Kuuden pisteen laajuinen kurssimerkintä houkuttelee deadlinella, joka on venytetty pitkälle kesän puolelle. Kuukausi, jolloin ei ole mitään muita opiskeluvelvollisuuksia kuin yksi kaksitoistasivuinen essee kuulostaa taivaalliselta, vaikka se varastaakin aikaa kesälomailulta ja kesätenttiin lukemiselta. En ole vielä tehnyt lopullista päätöstä, (ennen kurssin alkua olin ehdottomasti käymässä sen kolmen pisteen laajuisena) mutta itseni tuntien päädyn kuitenkin vielä tuohon suurempaan suoritusmerkintään.

Töissä alkaa helpottaa (onneksi) heti kun alennusmyynnit ovat ohi. Tänään on viimeinen päivä, tarkoitus olisi avata ja sulkea myymälä. Sen jälkeen alkaa melkein kahden viikon työtön kausi, jolloin voin keskittyä muihin tehtäviin. Olen viimeaikoina tehnyt paljon töitä ja suurimman osan vapaa-ajastani viettänyt joko yliopistolla tai kotona etätöitä tehden.

Eilen meillä oli töissä ihana ystävänpäivätempaus. Kollega jakoi numerollisia sydämiä, jotka kiinnitettiin vaatteisiin, (niin kuin rusettiluistelussa) ja tarkoituksena oli löytää oma pari asiakkaiden joukosta. Omalle kohdalle osui lappu 18, (joka on syntymäpäiväni) ja vuoron kassaihmisenä jäin toivomaan, että oma parini tulisi kassan kautta ennen liikkeestä poistumista. Tulihan se sieltä, vanhanpuoleinen rouvashenkilö ja ilahtui kovasti ilmaisesta pokkarista, jonka hän sai valita. Itse valitsin Alice Seboldin Oma taivas nimisen kirjan, jossa oli karmeat elokuvakannet, kuten suurimmassa osassa pokkareita oli. Tempaus piristi nuutuneita asiakkaita mukavasti ja ainakin itselläni oli hymy herkässä koko päivän tämän takia.

Huomaan käyttäväni paljon sulkeita. Inhoan niitä, mutta toisaalta käytän niitä tekstissäni paljon. Blogini päivittämättömyys on vaivannut minua kauan, mutta tuntuu väärältä kirjoittaa silloin, kun ei tee mieli kirjoittaa. Yleensä se johtuu siitä, että vaikka aikaa olisi, tunnen jo niin suurta syyllisyyttä ja surkua sivujeni nykyisestä tilasta, etten pysty kirjoittamaan. Kaiken lisäksi heräsin vasta nyt ongelmaan, josta sain tietää jo kuukausi takaperin: haloscan lopettaa toimintansa, eli kommentointimahdollisuus pakkolopetetaan. Eikä minulla ole hajuakaan siitä, millä konstilla saan tulevaisuudessa kommentointimahdollisuuden sivuilleni.

metafyysisiä ongelmia ; 16012010

On jossain määrin pelottavaa, tai vähintäänkin karmivaa, että joku googlettaa nimeäni, (etu- ja sukunimeä yhdessä) päivittäin. En tiedä, onko sitäkin karmivampaa se, että he vielä löytävät googlen kautta tänne vai se, että tämä massaton interaktiivinen ihmiskasa tsekkaaa nimeni noin yleensä. Itse googletan nimiä todella harvoin, lähinnä vain sellaisissa tapauksissa, jos joku tunnettu mutta minulle tuntematon henkilö tulee luennoimaan ja haluan tietää henkilöstä edes jotain. Mutta silti, en ymmärrä miksi joku haluaisi goolettaa minut. Kaiken lisäksi tämä alkoi vasta viime syksynä, sitä ennen ihmiset löysivät sivuilleni kotisivujeni nimellä tai vanhan domainini nimellä. Ajat muuttuvat.

Olen viime päivinä käynyt lähinnä töissä, (siellä oli ihanan paljon ale-tavaraa ja sitä tulikin tungettua alekaappeihin omalla nimellä varustetulla lapulla ihan liikaa) lukenut kuun lopussa häämöttävään tenttiin ja juossut kokouksissa. Ensiviikolla on tiedossa joka päivä jonkinlainen virallinen tai epävirallinen kokous, jossa pitäisi olla paikalla. Onneksi se sitten laantuu kun vuosi pääsee kunnolla käyntiin. Luovan kirjoittamisen seminaari alkoi tältä vuodelta ja sain mukavasti motivaatiota ja vastauksia kiperiin kysymyksiin. Sain myös deadlinen, seminaarin ensimmäinen versio tulee olla valmis 4.3. eli vajaa kaksi kuukautta on aikaa sitä tehdä. Olen toiveikas, sillä olen saanut kasaan 18 sivua epävalmista ja hajanaista tekstiä. Ensin massa, sitten muokkaus. En ainakaan tunne enää olevani totaalisen jumissa ja hysteerisen sekaisin koko työn kanssa. Asiaan saattoi auttaa Tshaikovskin Jevgeni Oneginin katseleminen ja jousisoittimien tutkiminen.

Seminaariani vaivaa kuitenkin yksi perustavanlaatuinen ongelma: miten saan tekstin muutettua oopperaksi, miten lukijan saa kuulemaan musiikkia! Tuntemaan se intohimo, elämän ja kuoleman välisellä narulla tasapainottelu ja ikuinen epätoivo. Voisin kuolla ahdistukseen tämän ongelman kanssa. Vinkkejä tekstin muuttamisesta musiikiksi ja visuaaliseksi esitykseksi otetaan vastaan!

Uusi lukupiiri käynnistyy helmikuussa! ; 14012010

Haluatko viimein lukea niitä klassikoita, jotka ovat jääneet hyllyyn pölyttymään tärkeimpien tehtävien tieltä?

Kirjan talolla käynnistyy helmikuussa klassikkolukupiiri, jossa keskitytään erityisesti teoksiin, jotka helposti jäävät lukematta tai ovat muuten vain jääneet historian hämäriin nykylukijan näkökulmasta.

Lukupiiriin ovat tervetulleita kaikki kirjallisuudesta kiinnostuneet kaksijalkaiset ja muut innokkaat lukijat.

Lukupiiri kokoontuu joka kuukauden toinen keskiviikko klo 18–20 Kirjan talolla osoitteessa Linnankatu 24, 20100 Turku.

Ilmoittautumiset sähköpostiosoitteeseen majanh[at]utu.fi tai ensimmäisellä kokoontumiskerralla ke 10.2.2010 Kirjan talolla.

Ensimmäisellä tapaamiskerralla käsiteltävä teos on Thomas Mannin Kuolema Venetsiassa. Otathan mukaasi myös omat ehdotuksesi jatkossa luettavista kirjoista.

Ilmoittautumiset ja tiedustelut:
Marissa Janhunen
majanh[at]utu.fi

ei ihmeempiä, arki odottaa ; 10012010

En ole kirjoittanut mitään kuuteen päivään siitä syystä, että käsilläni oli koko pääaineopintojeni karmeimman kurssin tentti. Siis oikeasti. Ihanaa tietää, ettei tämän jälkeen ole tiedossa enää mitään niin karmeaa, (paitsi pakolliset kieliopinnot, mutta niitä ei lasketa koska ne ovat kiusaamassa kaikkia opiskelijoita tasapuolisesti). Luin viiden päivän ajan kuin hullu aamusta iltaan enkä tehnyt juuri mitään muuta. Perjantaina tentin ollessa ohi sen sijaan päästin itseni vapaalle: hain postista minulle tulleen paketin, (jota en tentin vuoksi suostunut aiemmin hakemaan) katsoin elokuvan, leivoin mokkapaloja ensimmäistä kertaa elämässäni, tein vaniljajäähdykettä sekä mansikka-vadelmapirtelöjuomaa ja katsoin vielä toisenkin elokuvan. Samalla tein Taiteet ja Raamattu -kurssin esseen valmiiksi ja tänään se pitäisi vielä viimeistellä.

Huomenna alkaa lukukausi noin virallisesti, jolloin essee pitää palauttaa. Saan samalla nähdä uuden rakennuksen, jonne oppiaineemme on muuttanut, sillä avoimien ovien päivänä olin tosiaan kipeänä, enkä sen vuoksi päässyt sitä etukäteen vilkuilemaan. Lähi- ja luento-opetus alkaa sitten keskiviikkona. Tänään aion vielä viimeistellä esseeni Torgny Lindgrenin Dorén raamatusta sekä naputella tiedotteen Kirjan talon helmikuussa alkavasta lukupiiristä, jonka vetäjänä toimin. Tarkoitus olisi saada tiedote markkinoille huomenna, jotta ihmisillä on aikaa lukea opus. Jos on kaunis ilma ja aurinko paistaa, haluaisin myös mennä kävelylle, kunhan saan tuon ukon tuolta sängynpohjalta revittyä ylös. Tällä hetkellä näyttää pahasti siltä, että sumu vie kaiken näkyvyyden eikä auringosta ole tietoakaan.

ENNEN/JÄLKEEN ; 04012010

Klikkaa isommaksi.

Valtakunnallinen kirjoituskilpailu ENNEN/JÄLKEEN 23.11.2009 - 28.2.2010.

Osallistu kilpailuun kirjoittamalla suomenkielinen, kaunokirjallinen teksti aiheesta ENNEN/JÄLKEEN. max. 5 sivua, fontti 12, riviväli 1,5. Yksi teksti/osallistuja. Kolmelle parhaalle luvassa kirjapalkintoja ja juhlat Turun Kirjakahvilassa. Voittajan teksti julkaistaan Oheisessa, Ekhossa ja kirjallisuuslehti Lumoojassa. Kilpailu on suunnattu 16 vuotta täyttäneille harrastelijakirjoittajille. Kilpailuun osallistutaan nimimerkillä. Laita kirjekuoreen tekstin lisäksi yhteystietosi (nimi, osoite, puh, e-mail, ikä) suljetussa kuoressa.

Lähetä tekstisi 28.2.2010 mennessä osoitteeseen: Muusa ry c/o Kotimainen kirjallisuus, 20014 Turun yliopisto (tekstejä ei palauteta).

Kilpailun järjestää Turun yliopiston kotimaisen kirjallisuuden, yleisen kirjallisuustieteen ja luovan kirjoittamisen ainejärjestöt Muusa, Prometheus ja Kammio.

Arvovaltainen raati:
kirjailija ja kulttuurivaikuttaja Tommi Parkko
kotimaisen kirjallisuuden lehtori Olli Löytty
kirjailija ja kirjoittajakouluttaja Niina Repo
kirjallisuuslehti Lumoojan päätoimittaja Susanne Setälä
Pienen kirjapuodin pitäjä Katri Tuominen

Lisäksi raatiin osallistuu yksi opiskelija, joka edustaa esiraadin mielipidettä.

Lisätietoja osoitteesta: ennenjalkeen@gmail.com tai Facebook-eventistä:

vuoden ensimmäinen ; 01012010

Lupauduin olla menemättä kaupungille ja varsinkaan alennusmyynteihin nettitilailujeni jälkeen/takia, mutta viruttuani asunnossa viikon ajan nenä tukossa köhien käymättä muualla kuin korkeintaan parvekkeella meinasin tulla hulluksi uuden vuoden aattona ja päätimme käydä pikaisesti kaupungilla pyörähtämässä. Kävin moikkaamassa työtovereita, katsastamassa tyhjässä Seppälässä alennusmyynnit, (ei niin mitään löytynyt) ja kiertelin muutenkin vähän Hansassa samalla kun M oli Stockmannilla ihailemassa uusia LED-telkkareita. Löysin Vero Modasta ison ja lämpimän neuleen kymmenellä eurolla ja myöhemmin Sokokselta kenkäparin, jota olen himoinnut kesästä lähtien, 8,90 euron hintaan.

Vaikka ostokseni ja rahankäyttöni pysyivät sallitun rajoissa kenkäosaston kassalle saakka, se petti kun näin kirja-alennukset. En olisi ikinä uskonut, että Sokoksella on parhaimmat kirja-alennukset, mutta tämä on nyt toinen kerta vuoden sisään, kun teen sieltä parhaimmat löydöt parhaimpaan hintaan. Mukaan lähti viisi kirjaa. Näin ollen vuoden 2009 viimeisimmät kirjaostokseni olivat:

Näiden löytöjen jälkeen olikin hyvä käydä ruokakaupassa, napata uuden vuoden leivokset Naantalin aurinkoisesta ja linnoittautua taas kotiin neljän seinän sisälle odottelemaan vuoden vaihtumista. Itse vuoden vaihtuminen sujui rauhallisissa olosuhteissa, kun olin nuokkumassa puoliunessa jo varttia yli kaksitoista. Jäi samalla myös herkut syömässä kun olin vahingossa syönyt liikaa päivällistä ja maha pysyi täysinäisenä koko loppuillan.

Tänään en ole tehnyt mitään sellaista, mitä olisi pitänyt tehdä ja nyt on karmean huono omatunto liittyen opiskeluun. Huomenna alkaa työt ja toivottavasti viimein se perjantain tenttiin opiskeleminenkin. Nyt siihen on virallisesti enää se viikko, eli olisi parempi alkaa lukea pikku hiljaa. Sitä ennen aion kuitenkin tehdä kaikkea mahdollisimman vähän hyödyllistä tänään.

Toivomuksia vuodelle 2010

Toivotan kaikille hyvää uutta vuotta. Toivottavasti se on kaikille suotuisa ja mairea.

vuoden viimeiset päivät ; 29122009

Vuotta 2009 on enää kolme päivää jäljellä. Vuosi sitten olin tähän aikaa käyskentelemässä tyytyväisenä Kööpenhaminan kaduilla. Olen katkera. Odotin automaattisesti, että nytkin olisimme M:n kanssa menneet joulun jälkeen Tanskaan, mutta jostain syystä M ei halunnut. Menemme yleensä suurimmiksi alennusmyyntiajoiksi sinne käymään, jotta saan ostettua koko vuoden tarpeiston ilman hermoja raastavaa suomalaista ostoshysteriaa, joka epäilemättä myllää tälläkin hetkellä suurimmassa osassa vaatekauppoja. Nyt kun matka jäi tekemättä, (sydämeni itkee jotain veren ja maltaan sekoitusta) joudun tyytymään vain muutamaan suurimpaan nettialeen. Kesällä sitten viimeistään takaisin Tanskaan, vaikka sitten lentokoneen ruumassa.

Saan viimein ripustaa seinälle kauniin Marjolein Bastin kuvittaman kalenterin.

Radiossa puhuivat vaihteeksi uuden vuoden lupauksista. En ole ollut suurten uuden vuoden lupausten ystävä sitten teini-ikäni, jolloin tuppasin innostumaan kaikesta Reginan vuosihoroskoopeista uuden vuoden taikoihin. Oikeastaan kammoan hieman koko sanaa, joten mieluummin sanon, että minulla olisi muutama mieluusti täytettävä suunnitelma vuoden 2010 ajalle.

voisin saada seminaarityöni valmiiksi.

Pelkään todella, ettei minusta ole pitkän, yksittäisen kokonaisen työn kirjoittajaksi. Pidemmät jutut pitää suunnitella niin paljon paremmin ja tarkemmin, että kokonaisuudesta tulee hallittu ja johdonmukainen. Se kauhistuttaa. Samalla kuitenkin tiedän, että tehtävä se on ja haluankin tehdä.

löytää ratkaisu kirjastohuoneen ongelmaan.

Vaikka joka kerta keksin jostain tyhjästä vetäistä tilaa uusille kirjoille ja saan kaikki nätisti paikalleen, ei mene kuin viikko kun hyllyille alkaa kerääntyä lappeellaan olevia yksilöitä. Olen taas päässyt pisteeseen, että hyllytilaa vain yksinkertaisesti on saatava lisää, että kauniit hyllyt ja kirjat pysyvät nätisti vierekkäin ja kukin omalla paikallaan.

maltillisempi kulutus.

Tätä sääntöä tai ennemminkin ohjenuoraa olen yrittänyt noudattaa melkein koko pienen ikäni. Haluaisin rahaa säästöön, opiskelijana elävänä kädestä suuhun -meininki alkaa jo hiukkasen ottaa päähän, etenkin kun kumppani käy kokopäivätöissä ja päivittelee kuukaudesta toiseen, miten minulla ei ole rahaa tililläni. Ehkä hänenkin pitäisi kokeilla elämää opintotuella, joka juuri ja juuri riittää yksistään vuokraan. Sen jälkeen koko palkka meneekin mm. ruokaan ja muihin laskuihin. Tämä aihe saa aina silmäni näkemään punaista kerta toisensa jälkeen.

selvitä yliopistollisista velvollisuuksista kunnialla.

Minulla on outo vainoharha siitä, että mikäli saan huonon numeron jostain kurssista, luennoitsija pettyy minuun. Tiedän, että se kuulostaa aika sairaalta, mutta minun tapauksessa numerojononi on yhdistettävissä suoraan kasvojen menettämiseen, (tai niiden säilyttämiseen). Tämän asian tiimoilta taidan olla henkisesti vielä ala-asteella, tiedä häntä.

Uusi lukukausi alkaa 11.1. (minun kohdallani kyllä jo 8.1. tentillä). Olen hieman ynnännyt yhteen keväällä suoritettavia kursseja. Hieman pitäisi muistaa jättää aikaa muiden projektien hoitamiseen, mutta eiköhän se onnistu, nyt kun taiteiden tutkimuksen laitos ja oppiaine eivät järjestä mitenkään mahdotonta määrää sellaisia "pakko päästä tai kuolen" -kursseja. Tässä mahdolliset, ei vielä lukkoon lyödyt kurssivalinnat keväälle 2010:

• Estetiikka ja yleinen taiteenteoria (kirjatentti) 4 op
• Lajiteoria: Proosan teoria (kirjatentti) 4 op
• Muisti ja tila nykykirjallisuudessa 3/6 op

• Luovan kirjoittamisen seminaari 7 op
• Tietokirjoittaminen II 5 op
• Draaman kirjoittaminen II 5 op
• Kustannustoimittaminen 4 op

• Maailman taiteen historia II (kirjatentti) 3 op

Tarkkasilmäinen voi huomata, että olen yrittänyt tehdä tuota taidehistorian tenttiä jo vuoden ajan, ensin keväällä ja sitten uudestaan syksyllä. Hassua, miten se näyttää tärkeysjärjestyksessäni siirtyvän yhä uudelleen tärkeimpien kurssien ja tenttien tieltä. Yleensä en harrasta, (enkä etenkään edes haluaisi harrastaa) tällaista yhden kurssin/tentin syrjintää, mutta lohduttaudun sillä, etten suinkaan ole täydellinen. Myös estetiikan kurssi sekä lajiteorian tentti siirtyivät syksystä kevääseen, sillä luovan kirjoittamisen aineopinnot oletetusti veivät aikaa enemmän kuin sallittua.

Jos ehdin, voisin käydä yhden mielenkiintoisen virtuaalikurssin, joita kuolailin jo aiemmassa kirjoituksessani. Virtuaalikursseissa on se huono puoli, että ne ovat lähes poikkeuksetta aina niin mahtavia paketteja, että niiden tekeminen vie suhteellisen paljon aikaa muulta opiskelulta. Ja jos virtuaalikurssille nyt uudelleen eksyn, niin sitten tuo Muisti ja tila nykykirjallisuudessa -kurssi tulisi ehdottomasti tehdä vain 3 op:n suorituksena. Onneksi joustamisen varaa on. Suuret pääaineeni tenttipaketit (Yleinen kirjallisuuden historia A: Maat ja kielialueet sekä B. Periodit) jätän suosiolla ainakin toisen niistä kesätenttiin ja toisen sitten syksylle tai siihen toiseen kesätenttiin, riippuen siitä miten ahkerasti olen saanut opiskeltua keväällä. On tämäkin palapelin kokoamista, nämä kurssivalinnat siis.

Yliopisto nyt sikseen. Tulevasta keväästä vielä sen verran, että olisin halunnut osallistua Turun suomenkielisen työväenopiston kirjasidontakurssille, jonne havittelin jo syksyllä 2008, kun olin Turkuun muuttanut. Silloin päälle neljänkymmenen euron kurssihinta sai aikeeni jäämään haaveen tasolle. Sen sijaan keväällä 2010 kurssi jää suhteellisen hyvästä rahatilanteesta huolimatta väliin, kun se on sijoitettu tietokirjoittamisen kurssin kanssa päällekkäin. Ehkä ehdin kurssille syksyllä 2010, mikäli sellaisen järjestävät. Haluan kuitenkin kurssin käydä, joskus.

Tänään olisi suunnitelmissa uhrata aikaa asuntoomme ja hyökätä peitsin kanssa vaatekaappiini ja siivota sen järjestelmälliseen ja loogiseen kuntoon. Olen perin kyllästynyt kömpelöön ja sekavaan järjestykseen, mikä jokaista minun valtaamaani kodinnurkkaa vallitsee, (mm. työpöytäni ja mainitsemani vaatekaappi). Voisin myös työpöytäni pistää uuteen uskoon, nyt siihen ei mahdu edes mukillista Finrexiä, (olin vieläkin tukossa, mutta ainakin inhottava kurkkukipu on jo poissa, nenä vuotaa sitten senkin edestä ja silmät vetistävät kun koko ajan saa aivastella).

Edelliset -->

Cafepourlesidiots.org © Amelie/Marissa Janhunen 2007-2010
Valid HTML & CSS.