Salut tout le monde!

Mitä tarkoittaa café pour les idiots? Etkö osaa ranskaa? Olen pahoillani, sillä en aio nimen sisältöä paljastaa tällä sivulla missään kohdassa. En vaikka kävisit kaikki tekstit ja kuvat läpi oikein ja sitten väärinpäin. Aloittaen vasemmalta oikealle, kuin vanhaa kunnon jiddishiä lueten. Toiveeni on kuitenkin, että perehdyttyäsi sivuihini ymmärtäisit nimen merkityksen, vaikket ranskaa osaisi sanaakaan. Siihen tämä domain pyrkii, auttaa ymmärtämään kieltä ilman alkeisoppikirjaa. Pieni boheemi pesäkolo, ajatuksia ja mielipiteitä, taidegalleria ja kotikirjasto.

♥ Amelie [at]cafepourlesidiots.org

Vivé la vie

Jos sinulta löytyy jotain kysyttävää, niin tällä lomakkeella voit lähettää sen suoraan sähköpostiini. Niihin sitten vastailen blogissani, jos vastailen.

oopperajuhlat ilman nettiä ; 31072010

Niin sitten kävi, etten saanutkaan kaikista lupauksista ja vakuutteluista huolimatta sitä minulle hartaasti luvattua internetiä ja jouduin olemaan koko oopperajuhlien ajan ilman. Hyvä kun pääsin sentään sähköpostit lukemaan. Nyt olen takaisin kotona ja keskellä rajuja elämänmuutoksia, joten pieni hiljaisuus saattaa olla paikallaan. Maanantaina alkaa eräs koulutus ja samalla työt ja pian yliopistokin ja plaah. Palaan, kunhan saan kirjoitettua jotain ihanasta oopperaelämyksestä ylös.

tanskalaiset museot ; 01072010

Johan oli taas lento! Kaikki oli ajallaan ja sujui mutkitta, paitsi ettemme päässeet lentokoneesta ulos Suomen päädyssä jonkinlaisen ihmevian vuoksi (!?). No, eipähän tarvitse enää hetkeen lentää, ainakaan puoleen vuoteen. Vietimme siis Tanskan lomamme ensimmäiset viisi päivää Odensessa M:n sukulaisten luona ja jälkimmäiset viisi päivää Kööpenhaminassa hotellissa. Sää oli koko ajan lämmin ja hieman tuulinen. Kööpenhaminassa oli jatkuva helle, eikä vettä tullut juuri nimeksikään, vain kerran yöaikaan.

Odensessa kävimme Hans Christian Andersenin kotimuseossa. Se oli paljon suurempi kuin ulkoapäin näyttää. Olen hengaillut miehen synnyinkulmilla melkein joka kerta, kun olen Odensessa käynyt, mutta tähän mennessä olen katsellut synnyintalon ikkunoista sisälle talven kylminä tunteina, kun museo on ollut suljettu. Museo oli yllättävän mielenkiintoinen, (ja laaja). En ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut Andersenista persoonana, mutta museon avulla miehestä sai niin elävän ja erityislaatuisen kuvan, että jouduin itsekin muuttamaan käsitystäni herrasta positiivisempaan suuntaan. Erityisesti pidin esillä olevista vanhoista vaatteista, (kuten Ateneumin Onerva-näyttelyssäkin) sekä miehestä otetuista lukuisista valokuvista. Myös Andersenin rakas harrastus, paperikuvat ja niiden leikkely, olivat saaneet suuren roolin museossa. Ne olivat aivan uskomattoman taidokkaita, mies ei todellakaan ollut mikään paperipiipertäjä sanan negatiivisessa merkityksessä. Andersenin leikkelemät paperikuvat tekivät ainakin minuun ja M:ään lähtemättömän vaikutuksen. Tässä vain muutama maistiaiseksi.

Eniten kuitenkin pidin museon kirja- sekä kirjekokoelmista, (mikä ei sinänsä ole ihme, kun olen kirjallisuusihminen). Näytteillä oli kirjeitä mm. Sir Walter Scottilta sekä Johann Wolfgang von Goethelta. Vaikken Goethesta muuten niin välitä, on miehen ansioksi todettava, että hänellä oli yksi upeimmista näkemistäni käsialoista. Sen lisäksi laajaa käsialanäytettä löytyi mm. Andersenilta itseltään sekä tanskalaiselta romantiikan ajan runoilijalta Adam Oehlenschlægerilta, (nimi on kauhea kirjoittaa ja ylipäätään ikävä muistettavaksi, asuimme nimittäin Kööpenhaminassa Oehlenschlægersgadella ja nimen ulkoa muistamiseen meni jonkinmoinen hetki). Oli myös ihanaa nähdä teosten ensipainoksia ja hienoja, kuvitettuja laitoksia 1800-luvulta.

Perjantaina sitten lähdimme Köpikseen ja vietimme siellä viisi yötä vakiohotelliksemme muodostuneessa murjussa. Lauantai kului shoppaillessa, (kuusi tuntia juoksua) sunnuntaina olimme lempimuseossani Ny Calrsberg Glyptotekissä ja maanantaina menimme Hillerødiin Frederiksborg slotissa käymään.

Glyptotekin aula-aukio.

Rakastan Ny Carlsberg Glyptotekiä! En voi edes kuvailla, kuinka ihana se on. Se on aivan mahtava ja ehdottomasti parhaimpia museoita, joihin voi Köpiksessä eksyä. Veistotaiteen, (ja ruumiiden) lisäksi museossa on vaikuttava maalaustaiteen kokoelma. Tauluja löytyi muun muassa Cézannelta, Matisselta, van Goghilta, Gauguinilta, Toulouse-Lautrecilta, Monet’lta, Bonnardilta, Degasilta, Manet’lta, Renoirilta sekä pieni patsas Picassolta. Ylipäätään ranskalaisen taiteen valikoima oli upea! Erikoisnäyttelynä glyptoteketillä oli tanskalaista maalaustaidetta Christen Købteltä sekä David Friedrichiltä. Osa näistä oli minulle tuttuja jo Ateneumin tanskalaisnäyttelystä, mutta kävin sen läpi silti, sillä pidän tanskalaisista maisemamaalauksista. Glyptotekissä kulkiessa ja ympärille katsellessa tuli ensimmäistä kertaa mieleen, miten ihanaa olisi työskennellä museossa. Kuvat kertovat vain sadasosan verran siitä ihanuudesta, mitä museo pitää sisällään.

Tanskalaisia kuningattaria.

Arkaaista kreikkalaista taidetta.

Kirjallisuusihmisenä olin tietysti todella kiinnostunut suurten kirjailijoiden muotokuvista ja patsaista. Vaikka kävin muotokuvasalit läpi useampaan otteeseen, en löytänyt monien päiden seasta Vergiliusta. Sen sijaan suuri Homeros löytyi, tai kuten plakaatissa luki, "oletettu Homeros".

Euripides, Sofokles, Aiskhylos.

Victor Hugon patsas.

Alexandre Dumas Jr.

Kannattaa eksyä museoon ehdottomasti ja mielellään sunnuntaina, sillä sisäänpääsy on sunnuntaisin ilmainen. Ny Carlsberg Glyptotek sijaitsee ihan tivolin vieressä. Hauskuutta museovaelteluun tuo tivolin laitteissa kiljuvien ihmisten äänet, jotka kuuluvat selvästi hiljaisilla käytävillä.

Kun sunnuntaista meni suuri osa Glyptotekissä, maanantai vierähti Frederiksborg slotissa. En ollut aiemmin käynyt kuninkaanlinnassa, koska se sijaitsi n. 30 kilometrin päässä Kööpenhaminasta pohjoiseen. Frederiksborg slot on vanha ja upea barokkilinna, joka on muistaakseni palanut ainakin kerran osittain poroksi. Kööpenhaminan keskustassa oleva Rosenborgin linna ei ole mitään verrattuna Frederiksborgiin.

Linna barokkipuistoineen.

Linna oli niin suuri, että meinasin useamman kerran luovuttaa sen kiertämisessä. Huoneita tuntui olevan loputtomiin sokkelomaisena muodostelmana ja hetkittäin jäätyäni yksin pelkäsin, etten ikinä löytäisi sieltä pois. Innostuin, kun pääsimme linnassa erääseen huoneeseen, johon oli kerätty kaikkien tärkeimpien tanskalaisten taiteilijoiden muotokuvia ja patsaita. Siellä oli Andersen, Kierkegaard, Oehlenschlæger, ym. Huoneen vartija ajautui Kierkegaardin minipatsaan kohdalla kanssamme keskusteluun ja lopulta höpötimme aikamme Albert Camus’n, Jean-Paul Sartren ja Kierkegaardin tuotannosta sekä eksistentialismista. Hän oli iloinen kun kerroin, että nämä ovat tehneet uutta tulemistaan ainakin sen aikaa, kun olen yliopistossa opiskellut. Hän nimittäin pelkäsi, ettei kukaan nuorista enää tiedäkään kuka Camus on. Itse asiassa heti keskustelun jälkeen muistin, että olin itsekin ihmetellyt kuinka useamman vuoden tauon jälkeen Parnasso julkaisi kaksi pitkää esseetä Albert Camus’ta vuoden sisään.

Kuningattaren paraatisänky, jossa hän otti vastaan vieraita.

Linnan vasemmassa siivessä sijaitseva kirkko.

Rajuinta Frederiksborgin linnassa oli ehkä n. 400 vuotta vanha HISSI! Opas kehuskeli sen olevan vieläkin täydellisessä toiminnassa, (emme menneet opastetulle kierrokselle, mutta kärkyimme sopivasti amerikkalaisturistien vanavedessä aina kun halusimme kuulla jotain faktoja huoneista).

Kuninkaan oma huone. Huone on autenttinen, eikä kärsinyt palosta.

Kuninkaan huoneen hissi.

Viimeisenä Kööpenhaminan päivänä vierailimme Statens Museum for Kunstissa, joka on Glyptotekin lisäksi toinen kestolempparini. Vietin siellä paljon aikaani asuessani Kööpenhaminassa. Museon virallinen kokoelma on avoin ja ilmainen kaikille, ja vain vaihtuvat ja vierailevat kokoelmat sekä näyttelyt maksavat. Se ei sinänsä ainakaan minua ole koskaan haitannut, koska mielestäni Statens Museum for Kunstin peruskokoelma on aina ollut paljon mielenkiintoisempi kuin kiertävät näyttelyt, jotka ovat koostuneet lähinnä kummallisesta nykytaiteesta ja valokuvista.

Statens Museum for Kunstin saleista löytyy esimerkiksi Edvard Munchin, Francesco Guardin, Tintoretton, Tiziano Vecellion, El Grecon sekä Rembrandtin teoksia. Itse pidän erityisesti skandinaavisesta siivestä, (Hammershøi + kuolema-aiheinen sali) sekä 1300–1600 -luvun teoksista. Museolla on aivan upea keskiaikaisen taiteen valikoima sekä renessanssiajan teosvalikoima, joka on lähes pääosin italialaista taidetta. 1600-luvun teokset näyttivät olevan ainakin 80% hollantilaisia/flaamilaisia. Öljyvärien käyttö näissä on toki upeaa ja rakastan still-life-kuvia, mutta pidän silti enemmän italian renessanssiteoksista.

Oli siellä yksi suomalainenkin teos muiden pohjoismaisten teosten joukossa: Albert Edefeltin maalaus. Nimeä en muista, vaikka luin sen useampaan otteeseen, mutta maalauksessa oli lapsia laiturilla seuraamassa miesten työskentelyä vedessä ja orastava ilta taivaalla. Kaunis maalaus ja sopi muiden pohjoismaalaisten teosten keskelle henkensä ja tyylinsä mukaan.

Pidän kovasti tanskalaistaiteilija Vilhelm Hammershøin teoksista, joille oli omistettu yksi kokonainen sali museossa. Ihastuin niihin joitakin vuosia sitten, kun kävin Ateneumissa katsomassa Tanskalaisia maisemia -näyttelyn. Nyt olen tutkaillut niitä jo muutaman vuoden ajan hieman lähemmin ja ne todellakin ovat upeinta tanskalaista maalaustaidetta, jota olen nähnyt. Se utuisuus, värimaailma ja aiheet ovat jollakin tavalla todella syviä. Iskee minuun.

Siinä museoista. Olen aivan ähkyinen kaikesta kiertelystä. En ole koskaan käynyt näin lyhyen ajan sisällä näin monessa museossa!

23.5. Sinebrychoffin museo, Helsinki
20.6. Ateneum, Helsinki
23.6. Hans Christian Andersens museum, Odense
26.6. Ny Carlsbergs Glyptotek, København
27.6. Frederiksborg Slot -museum, Hillerød
29.6. Statens museum for kunst, København

Olisin halunnut käydä myös Thorvaldsenin museossa, (veistotaide) mutta se on ilmainen vain keskiviikkoisin. Istuin lentokoneessa matkalla Suomeen jo ennen kuin museo edes aukaistiin, joten se jäi tällä kertaa katsastamatta. Thorvaldsen oli jo elinaikanaan todella arvostettu taiteilija ja hänellä oli oopperassa oma, nimetty tuoli, jossa ei saanut istua kukaan muu kuin herra itse. Eikä hänen tietenkään tarvinnut maksaa, mikäli hän halusi nauttia oopperataiteesta. Epäreilua, mutta ihana ammatin tuoda etuoikeus.

Museomanian lisäksi olen pitkästä aikaan päässyt tarttumaan oikein kunnolla kirjoihin, joita olen todella halunnut vapaaehtoisesti vapaa-ajallani lukea. Ilman tenttikauhua, kritiikin deadlinea tai muuta painetta, ihan vain oman tiedonjanoni tyydyttämiseksi. Löysin myös kirjan, jota en meinannut saada laskettua käsistäni kertaakaan. Se on kohdallani erittäin harvinaista ja olen jopa yllättynyt, että se kävi juuri tämän tietyn kirjailijan kohdalla. Kyseessä oli Paul Austerin Mr. Vertigo. Kirja oli kerrassaan lumoava ja nyt viimeistään ostan pikapikaa ne teatteriliput Kansallisteatterin syksyn esitykseen!

Huomenna lähden sitten kohti Savonlinnaa. Pitää vielä pakata tavarat.

loman alku ilman kuvia ; 25062010

Voi perse. Olin aikeissani julkaista tänään pitkän kirjoituksen kuvien ja kaiken nannan kera, mutta kappas vain, kamerapiuhaa ei sitten löytynytkään mistään. Olen kaiketi jättänyt sen vanhempieni luokse, joten saan kuvat kamerasta koneelle vasta ensiviikon keskiviikkona. Jutustelen siis tässä vaikka ensin nämä kuvattomat tapahtumat, ja päivitän Tanskan terveiset sitten vasta Suomen kamaralla, kun saan kuviakin tekstin sekaan.

Lähtöpäivänä, eli siis viime lauantaina, tunsin itseni puolikuolleeksi tentti- ja työtäyteisen perjantain jälkeen. Päätimme siirtää lähtöä iltapäivään, joten vietimme lauantai-illan rauhallisissa merkeissä vanhempieni luona nauttien ihanasta grilliruoasta ja tuoreesta lohesta. Sunnuntai vierähti kauniissa, kesäisessä, (tosin kalsean tuulisessa) Helsingissä. Menimme Hesarista löytämäni kesälipun innoittamana Ateneumiin katsomaan L. Onerva -näyttelyn, (alennus oli "Kaksi normaalilippua yhden hinnalla Ateneumiin kesäkuun ajan"). Sen lisäksi kävelimme hieman ulkona, istuimme Café Strindbergissä ja kävimme muutamissa kaupoissa.

Strindbergiin päädyimme puolivahingossa, kun halusimme etsiä mukavan kahvilan Espan varrelta ja kiivetessä ylämäkeen huomasimme ihanan nelihenkisen jousisoitinyhtyeen kävelykadulla. He soittivat Beethovenia, Mozartia, Vivaldia, ylipäätään kaikkia upeita jousisoitinkappaleita kahden viulun, alttoviulun sekä sellon voimin. Koska nelikon edessä oli kahvilan selkä ja pöytäjono, johon paistoi mukavasti aurinko, päätin parkkeerata autiopaikalle HETI. Nelikko soitti myös kestolempparini Por una cabezan ja loppupäivän olinkin aivan myyty. Edes yli kahdenkymmenen euron kahvilalasku ei häirinnyt ja lopulta huumaantuneena ihanista jousisoinnista jätin soittajille elämäni korkeimmat katusoittajarahat. Olen varma, että tämä kyseinen hetki Café Strindbergissä katusoittajineen oli yksi tämän kesän kauneimmista.

Maanantaina vierailimme vielä Myyrmannissa, ja illalla lähdimme sitten lentokentälle. Olimme varautuneet lomaruuhkiin ja saavuimme kentälle hyvissä ajoin vain huomataksemme, että Helsinki-Vantaa oli täysin kuollut. Olimme ostaneet Tanskan päätyyn junaliput, joissa ei ollut vaihto- tai peruutusmahdollisuutta. Laskimme, että 1,5 tunnin vaihtoväli lennon ja junan lähtemisen välillä pitäisi riittää, ja saisimme myös ostettua junaan jotain pientä syötävää asemalta. Hyvästä ajoituksesta huolimatta ilta oli kuitenkin yhtä helvettiä, enkä halua enää ikinä lentää Blue1:lla. Lento oli myöhässä tunnin. Odotellessa mietimme jo, miten saisimme Blue1:n korvaamaan sivu suun menneet junaliput. Myös seuraava juna Odenseen menisi vasta kello kahdentoista jälkeen, eli olisimme luultavasti perillä ties monelta aamuyöllä. Puolen tunnin myöhästyminen olisi ollut ok, mutta tunnin myöhästymisen seurauksena myöhästyisimme kyllä junasta, kun laskeutumisen jälkeen pitäisi odottaa laukkuja ym.

Kone laskeutui 22.55. Kiiruhdimme hakemaan matkalaukkuja ja näytti siltä, että joutuisimme odottamaan 18 minuuttia laukkujen tulemista. Eli suoraan sanottuna homma oli siinä menetetty. Kun ihmeen kaupalla matkatavarat tulivat hihnalle sillä saman tien ja 18 minuuttia vaihtui liikkuvaksi matkalaukun kuvaksi. Koska olimme olleet lentokentällä todella ajoissa, (n. 2 tuntia ennen lähtöä) matkalaukkumme tulivat hihnalle melkein ensimmäisinä. M lähti suoraan juoksemaan kohti junalaituria. Ehdimme lopulta junaan, koska se oli kaksi minuuttia myöhässä. Ei siis vihaisia kirjeitä Blue1:lle, eikä 50 euron menetystä.

lähtötunnelmia ; 19062010

Essee on palautettu, tentti on takana, samoin viimeinen kokous sekä viimeinen työvuoro. Seuraavan kerran kulutan Suomalaisen kirjakaupan lattiaa työntekijänä heinäkuun viimeisinä päivinä. Asiakkaana varmaan sitäkin aiemmin.

Nukuin yöni harvinaisen hyvin, ja näin jopa mukavia unia. Aamulla heräsin sateen ropinaan. Heräsin jo kuudelta ja nousin varttia yli kahville. Tämä on ehdottomasti koko loman paras hetki. Sen vuoksi, että tietää työn olevan takanapäin ja laiskottelun olevan edessä, (en osaa laiskotella, joten ajatus laiskottelusta on parempi kuin itse laiskottelu). Eli elän nyt luultavasti koko lomani parhaimpia hetkiä. Muistan myös lukeneeni, että muutoksen hetket, nk. välihetket ovat parhaimpia. Pidän myös siitä, että kaikki muut nukkuvat vielä. Silloin aamu on yksin minun.

Olen pakannut suurimman osan tavaroista. Siirsimme lähtömme iltapäivään, jottei tarvitse kiirehtiä. Ihanaa, jos vettä sataa koko päivän. Se on niin tunnelmallista. Mahtava matkakeli! Tykkään matkustaa junassa, kun sataa.

Sain töistä mukaan kesäluettavaa, Ildefonso Falconesin uusimman teoksen Fatiman käsi. Kirjassa on melkein tuhat sivua, joten eiköhän se ole mukavan kokoinen kainaloon oopperajuhlien kaveriksi. Sen lisäksi otan mukaan yhden tenttikirjan sekä Hermann Hesseä, jota tulee lukea elokuun lukupiiriin. Tekisi mieli ottaa mukaan lisäksi Steinbeckiä ja Austeria pokkariversioina, mutta tiedän, etten kuitenkaan saisi luettua kaikkea. Tarkoitus kun olisi kirjoittaa siellä, ei lukea, (ainakaan kovin paljoa). En pidä pokkareista yhtään, mutta ne Tammen keltaiset pokkarit ovat niin söpöjä ja niin pirun hyvännäköisiä kansiltaan. Kerrassaan herkullisia. Olen alkanut ostamaan niitä ihan visuaalisesti esteettisistä syistä.

Minun tulee ikävä kirjojani. Tiedän, että sen sanominen kuulostaa hullulta, mutta totta se on. Usein istun kirjastohuoneessa tekemässä juttuja, selailen kirjoja ja lueskelen niitä. Yhtäkkiä ne eivät olekaan enää käteni ulottuvilla. Sama se oli Tanskaan muuttaessani, eniten tuli ikävä nelijalkaista (koiraa) sekä kirjoja.

kaaos ; 17062010

Essee tulee ulos nykien. Tämä on ehdottomasti inhottavin kirjallisuusessee, jonka olen joutunut tekemään koko opintojeni aikana. Olisi pitänyt suosiolla vaihtaa teosta, mutta tyhmänä en sitä tehnyt. Ajattelin, ettei se Müller voi nyt niin vaikea olla. Ja tässä sitä sitten istutaan ja väännetään melkein kyyneliä. Tulee paska essee ja vielä paskempi arvosana, se on varma. Inhottavaa varsinkin kun tiedän esseen surkeuden ja heikot kohdat, mutten vain osaa muuttaa sitä. Tekstimassaa on pakko olla kymmenen sivun verran vähintään ja nyt se on saavutettu turhanpäiväisellä jorinalla ja toistolla. Kun en keksi muutakaan. En saa Mülleristä mitään viisasta irti. Tekisi mieli lähettää teksti tuollaisena ja napata se kolmonen tai nelonen. Mutta kun en voi. On pakko edes yrittää, muokata se niin hyvin että edes tekstin tasolla huijaan tietäväni jotain.

Huomenna on myös tentti, johon en ole kerrannut vielä yhtään. Kirjat (3 kpl teoriaa) olen lukenut, mutta paljon olisi muistettavaa. Tentin jälkeen suoraan Turku 2011-tapaamiseen ja sen jälkeen töihin HETI. Pitäisi jossakin välissä myös pakata, menen nimittäin Tanskasta suoraan Savonlinnaan, eli huominen on viimeinen päiväni kotona ennen heinäkuun loppua.

Ps. Maailman kauhein olo tulee siitä, että masentuu tentin ja esseen painon alla keskellä kesäkuuta. Ja kuka sanoi, että yliopisto-opiskelijoilla on ihanan pitkät ja huolettomat kesälomat?

35 000 sanaa ; 12062010

Kävin lääkärissä sekä yliopistolla hakemassa luovan kirjoittamisen portfolion, (aineopintojen seminaarityö). Sain palautetta tekstistä, jota lähden nyt työstää eteenpäin sekä hyviä vinkkejä koskien mm. aikatasojen selvennystä. Murskapalautetta ei tullut, vaan kannustusta. Nyt olisi todella helppo tarttua työhön, kun tietää, mistä jatkaa ja mitkä kohdat/henkilöt tarvitsevat motiivin selvennystä tai muuta. Numeroksi koko kurssille tuli 5. Pyysin loppumerkinnän luovan kirjoittamisen aineopinnoista, nyt on sekin sitten tehty ja luovat kirjoittamiset ainakin yliopiston puolella opiskeltu.

Haluaisin tarttua tekstimassaan jo nyt, mutta pelottaa, sillä en ole koskenut siihen kuukauteen. Sen lisäksi haluaisin päästä eroon Herta Müller-esseestä ja Proosan teorian tentistä ennen keskittymistä luovaan työhön. Sivuja on kasassa nyt 114. Sanoja hieman päälle 35 000. Vielä ainakin 15 000 pitäisi saada kasaan, eli n. 50 sivun verran, ehkä enemmän, jos on jotain sanottavaa. Tuntuu, että tarina on siinä vaiheessa, että sen saisi juuri ja juuri sellaiseen siedettävään kuosiin, jos taruilen ne 50 sivua vielä tähän. Sitten sen yli menevät sivut ovat syventämistä, niin henkilöiden kuin tapahtumien. Jos vedän sivun päivässä -tahdilla koko kesän, pitäisi ensimmäisen version olla kasassa ennen kesän loppua.

Huomasin erään jännän piirteen tekstissäni: mitä vähemmän tekstiini olin kajonnut, sitä "valmiimman" oloista se opettajan mielestä oli. Vastaavasti taas kohdat, joita olin pyöritellyt ja käynyt läpi useita kertoja, olivat keskeneräisen oloisia. Jännää. Olen nimittäin tekstiä paljon muokkailevaa tyyppiä ja nyt näyttäisi tosin siltä, että uudelleen kajoamista kannattaa miettiä kahdesti.

Minulla on enää kaksi työvuoroa ennen lähtöä. Yksi tentti ja esseen palautus ennen 18.6. Sitten voin keskittyä tekstiini. Ehkä jo aiemmin, mutta viimeistään tuolloin.

kesän virallinen alku ; 08062010

En yleensä pidä listoista tai minkäänlaisista gallupeista, mutta nyt Hiidenkiven kirjoituksesta innostuneena voisin tehdä pienen kokoavan katsauksen siihen, mitä tuli toukokuun aikana tehtyä.

Toukokuussa...

Vietin viikon vanhempieni luona maalla.
Kävin oopperassa.
Saatoin yliopiston luovan kirjoittamisen opinnot päätökseen.
Hain töitä kahdesta paikasta.
Näin kaukaisia ystäviä Töölönlahden rannalla.
Kävin teatterissa.
Allekirjoitin vuokrasopimuksen.
Kävin töissä.
Järjestin elämäni ensimmäiset euroviisuvalvojaiset.
Mittasin lääkärissä itse verenpaineeni.

Kesäkuun alku onkin sitten mennyt lähinnä kolmen eri asian kimpussa: töissä, tenttiin lukemisessa sekä Olohuone 304,6 -kaupunkitaidetapahtumassa. Minun piti sitä täällä mainostella, mutta unohtui aivan täysin ja nyt harmittaa. Viime vuonna tapahtuma meni minulta onnellisesti ohi, mutta tänä kesänä olin mukana Kirjan talolaisena perjantain ohjelmassa. Hauskaa oli, ja mukavaa. Enkä tajunnut ottaa edes kameraa mukaan. Tuntuu etten kanna sitä ikinä missään, ellen lähde vanhempien luokse tai ulkomaille. Pitäisi muistaa pitää se aina matkassa kun kerrankin on tarpeeksi luonnonvaloa ja muita edellytyksiä saada ei-kökköisiä kuvia.

Kävin myös ystäväni valmistujaisissa, Kovan rahan kirjapäivillä ostamassa kirjoja sekä satuin vanhan opettajani kanssa kaljalle sunnuntai-iltana (!?). Puutorille oli kerääntynyt antikvariaattikojuja, jotka myivät kirjoja suurimmaksi osaksi kahdella eurolla. Minun matkaani lähti, ihme kyllä, vain kuusi kirjaa:

Ernest Hemingway: Ja aurinko nousee
Ernest Hemingway: Kenelle kellot soivat
Ernest Hemingway: Vaarallinen kesä ja Vanhus ja meri (yhteisnidos)
Choderlos de Laclos: Vaarallisia suhteita
Salman Rushdie: Saatanalliset säkeet
Leo Tolstoi: Ylösnousemus

Tämän lisäksi olen ollut töissä. Kaupassa on hiljaista, kun ulkona on ties mitä kesämarkkinoita ja hemmetin hyvät kelit. Tekisi mieli itsekin sulkea pulju ja lähteä jokirantaan nauttimaan iltapäivän auringosta.

kesähäät tiedossa ; 31052010

Sähköpostiini on tippunut viime viikkoina useita kyselyjä koskien kirjallisuuden opintoja yliopistossa. Kyseessä on tämän kevään pääsykoekokelaat. Autan mielelläni ja vastaan kysymyksiin niin paljon kuin vain osaan. Olen oikeastaan iloinen, jos saan autettua yhtäkään ihmistä. Kokeet alkavat tämän viikon jälkeen tietääkseni olla jo takanapäin. Onnea kaikille pääsykokelaille! Kettumaisinta ei tietenkään ole ne pelottavat kokeet, vaan tulosten odottelu. Tsemppiä kaikille, joilla on se edessä ja kestettävänä!

Sain aivan ihanan kutsun kesähäihin. Ikävää oli se, että ne menivät Kansallisoopperan Jevgeni Oneginin kanssa päällekkäin. Inhoan yli kaiken, (tai ehken aivan yli kaiken, mutta paljon kuitenkin) kalenterimuutoksia ja olin lähellä hyperventiloida, kun näin, että minut oli oikeasti kutsuttu, (en uskonut saavani kutsua). Päätin kuitenkin, että poden vähemmän huonoa omaatuntoa, mikäli vietän ihanat kesähäät Turun seudulla ja istun Jevgeni Oneginissa kahdeksan päivää häiden jälkeen.

Niinpä soitin oopperalle ja kinusin lipun vaihtoa. Onnistuin saamaan melkein saman istumapaikan kuin ostamassani lipussa, (1. parvi oikea, 1. rivi ja paikka 3, uudessa lipussa paikka numero 4). Joudun pulittamaan muutaman euron ylimääräistä vaihdosta koostuvan häslingin takia, mitä en ihmettele, sillä itsekin saan harmaita hiuksia KAIKISTA muutoksista. Nyt olo on kuitenkin taas kevyt ja iloinen. Pääsen häihin! Kuinka ihanaa. Viimeksi olin siskoni häissä kaasona. Ihan miellyttävä kokemus, en sitä aiemmin tullut miettineeksi, että häissä voi olla hauskaakin.

virtuaalikurssit syksy 2010 ; 26052010

Taiteiden tutkimuksen laitos on taas julkaissut syksyn 2010 virtuaalikurssien kurssitarjonnan. En saisi käydä katsomassa näitä sivuja ollenkaan, sillä listassa on yleensä vähintään kolme tai neljä kurssia, johon haluaisin osallistua. Niin kävi tälläkin kertaa:

Kirjallisuus instituutiona ja järjestelmänä
Tätä himoitsin jo ensimmäisenä opiskeluvuotenani. Onneksi se tuli takaisin kurssivalikoimaan, tällä kertaa en voi missata sitä mistään hinnasta!

Pietarin ekskursio
Tätäkin ihailin ensimmäisenä opiskeluvuonna, jopa enemmän kuin "Kirjallisuus instituutiona ja järjestelmänä" -kurssia. Mielettömänä Venäjä- ja Pietarifriikkinä en missään nimessä aio ohittaa tätä.

Satiiri kirjallisuudessa
Jos olisin saanut mahdutettua virtuaalikursseja tälle keväälle, se olisi ehdottomasti ollut tämä kurssi. Nyt on siis aika korjata ajanpuutteen tuomat menetykset ja hakea kurssille.

Alla on muita enemmän tai vähemmän mielenkiintoisia virtuaalikursseja, joita yliopisto tarjoaa:

Naiskirjailija ja romaani 1800-luvun puolivälin Suomessa
Rotu ja etnisyys kirjallisuudessa
Kirjallisuuspedagogiikka koulussa
Lyriikan teoriaa ja tutkimusotteita

Nyt sitten mietin ja pähkäilen, onko kolme virtuaalikurssia yhdelle syksylle liian paljon. Muistan, että Makaaberin traditiot -kurssi oli suhteellisen työläs kaikkien muiden opintojen ohella. En opiskele tulevaisuudessa enää luovaa kirjoittamista, eli aikaa muille opinnoille on kyllä aiempaa enemmän. Ainakin kaksi virtuaalikurssia olisi realistista mahduttaa syksyn opintosuunnitelmaan, mutta kolmannen kanssa alkaa tehdä tiukkaa. Riippuen siitä, mitä muuta opiskelen. Suunnitelmissa olisi kulttuurihistoriaa, (joka jäi syrjään edesmenneenä lukuvuonna luovan aineopintojen takia) sekä proseminaari pääaineesta.

Kuolen, jos joudun odottamaan taas kesän loppuun saakka opinto-opasta. Kuulin, että kotimaisen kirjallisuuden opetusohjelma muuttuu aika radikaalisti. Sen lisäksi oma pääainekin muuttaa joitakin kursseja ja haluaisin tietää mahdollisimman äkkiä mitä, sillä olen suunnitellut jo aika pitkälle, (maisteriopintoihin saakka) mitä opintoja teen VANHAN ohjelman mukaan. Enkä siedä muutoksia. Pisten. Olen kauhea kontrollifriikki ja minun pitää saada tietää kaikesta hyvissä ajoin, jottei mikään menen puihin. Muistan hyvin kuinka viime vuonna revin hiuksiani kun opinto-opasta joutui odottamaan pitkälle kesään. Ja sitä riemun ja vihan sekaista päivää, kun se viimein ilmestyi ja onnistuin tekemään ja vahvistamaan syksyn opintosuunnitelman.

Turussa jälleen ; 22052010

Maalattuja esineitä kuivumassa.

Kotona ollaan. Saattaa olla vaikea uskoa, mutta olen nukkunut miltei koko ajan kotiin saapumisen jälkeen. Torkahtelin jo junassa läpi kaksituntisen matkan ja Turussa sain vaivoin syötyä, vedettyä Samarinin, (ruoka oli hieman liian tulista ja vatsaa kivisti) ja jo yhdeksän aikoihin torkuin TV:n edessä. En edes muista, miten pääsin sänkyyn asti. Nyt olen viimeistään vakuuttunut siitä, että maalaisilma tekee uneliaaksi. Sain melkein koko viikon taistella väsymystä vastaan keskellä päivää, jos en liikkunut vanhempieni kotipihalta minnekään. Hulluutta.

Pihalta.

Tulin kotiin eilen myöhään iltapäivällä. Sitä ennen, torstaina, kävin Jumbossa. Olin heti klo 9 roikkumassa Stockmannin ovenkahvassa valmiina juoksemaan Lippupalvelun tiskille. Olin ensimmäinen asiakas ja sain lipun Kansallisoopperan Naamiohuveihin 10 eurolla. Kaiken lisäksi paikka oli permannon keskimmäinen paikka ja rivillä 11. Se oli upein paikka, mikä minulla on tähän mennessä ollut.

Koska kaikki olivat hehkuttaneet Naamiohuveja ja etenkin lavastusta/puvustusta, odotukseni olivat korkealla. Ehkä liiankin korkealla: petyin hieman. Laulajat olivat upeita jokainen, tosin Dilbèrin ääni oli vähällä hukkua musiikin alle. Mutta muut, täyttä kultaa. Erityisesti pidin Mikhail Agafonovin vahvasta tenoriäänestä sekä Ulricaa esittävän Ewa Wolakin matalasta äänestä. Ylipäätään olin tyytyväinen solisteihin, mikä on ihme, sillä yleensä aina löydän jotain, joka miltei pilaa koko illan. Nyt harmitti itse show: on liian helppoa ja suorastaan halpaa siirtää vanha klassikko nykypäivään tv-ohjelmien ja paparazzien avulla. Ja lopun naamiaiskohta: puvut eivät juuri säväyttäneet. No niin, onpahan sekin tultu nähtyä.

En kuitenkaan kadu sitä, että kävin katsomassa esityksen. Ei Naamiohuvit todellakaan ollut yhtä suuri pettymys kun se karmea Figaron häät, jonka kävin katsomassa Kööpenhaminassa muutama vuosi takaperin. Se oli niin pohjanoteeraus, että olisin halunnut pyytää rahani takaisin. Hyi soikoon, sellainen se oli. Harmittaa vielä sekin, että menin katsomaan sitä moskaa M:n kanssa, joka ei juuri oopperasta paljoa tiedä. Hän sai siis aivan karmean kokemuksen aloittelevana oopperaihmisenä.

Oopperan lisäksi kävin Sinebrychoffin taidemuseossa katsomassa Venetsia – naamioiden juhlaa -näyttelyn. Pidin siitä, etenkin kellarin commedia dell’arte -osuudesta. Koska menin arkena ja puolen päivän maissa, sain kiertää koko näyttelyn melkein yksin. Kävin samalla katsomassa yläkerran peruskokoelman ja tuijottelin ikkunoista, kuinka kaikki makasivat puistossa ottamassa aurinkoa ja minä nautin autiossa, hyvin ilmastoidussa huoneessa vanhoista huonekaluista ja kauniista taiteesta. Ostin muistoksi museokaupasta vielä kortin ja menin pienen leipomokahvilan kautta Ruttopuistoon istumaan ja odottamaan ystävääni.

Olin torstaina liikenteessä klo 8-23 välisen ajan ja olin lievästi sanottuna väsynyt päästessäni lopulta nukkumaan. Päivä oli kuitenkin rento ja ihana, mitä nyt jännitin aamulla hieman, saanko lippua oopperaan vai en.

Reissu Vantaalle/Helsinkiin meni kaiken kaikkiaan hyvin. Vierailun aikana kävin kulttuurikohteiden lisäksi monilla kirpputoreilla ja parissa kirjakaupassa. Ostin muutaman kirjan, (okei, kahdeksan) mutta ehdoton löytö oli Tim Birkheadin Lintujen viisaus. Teos kertoo lintutieteen historiasta ja on upeasti kuvitettu: se on täynnä ikivanhoja kuvituksia linnuista. Löysin kirpputoreilta myös kaksi tämän kevään kirjaa, jotka lähtivät matkaan muitta mutkitta. Etenkin Elina Tiilikan Punainen mekko, (jota en sen ilmestyessä suunnitellut lukevani) lähti matkaan lähinnä 0,10 euron hinnan takia. Kirja on tuskin koskematon, joten sitä ei vain voinut jättää hyllyyn tuohon hintaan.

Tim Birkheadin kirjan kuvitusta.

Nyt pitää taas keskittyä arkeen ja normaaliin asioihin. Mietin, jäikö tämä kesäni ainoaksi Suomen lomaksi. Menemme M:n kanssa Tanskaan kuukauden päästä ja siitä jatkan lähes suoraan Savonlinnaan, eli huolettomia viikkoja vanhempieni luona tuskin enää on edessä tälle kesälle. Harmi sinänsä, voisin viettää siellä onnellisesti vaikka koko kesän. Tosin maalaisilma tekisi minusta niin hyödyttömän ja unisen, että koko kesä menisi varmaan pihalla laiskasti nukkuessa. Ehkä ihan hyvä, että kesästä on tulossa aktiivinen, niin saan edes jotain aikaiseksi.

oopperajuhlista ja seminaarista ; 21052010

Odotan palautetta luovan kirjoittamisen seminaarityöstäni. Pidän opettajamme tavasta antaa palautetta: se on positiivista ja rakenteellista, ei sellaista negatiivisen rakenteellista, joka murskaisi kaiken alleen. Yleensä tunnen itseni todella inspiroituneeksi palautesession jälkeen ja pää kihisee täynnä ideoita kehittää tekstiä.

Seminaaripalautteen jälkeen voisin siis miettiä, mihin suuntaan lähden. Jos nyt jatkan jo kirjoittamista ja työstämistä, tuntuu kuin ottaisin laittoman varaslähdön. Harrastaessani pikkutyttönä taitoluistelua sain kerta toisensa jälkeen vain yhdenlaista negatiivista palautetta: voisin kuunnella ohjeet loppuun ennen kuin aloitan terillä heilumisen. Nyt tuntuu samalta, mikäli alan työstää tekstiä ennen palautetta, koska tiedän, että se sisältää hyviä vinkkejä ja osoittaa tekstini heikot kohdat. Pelottaa, että hätäpäissäni lähden kehittämään sitä juuri väärään suuntaan ja korostan tekstin heikkoja kohtia, joita en sokeana pysty näkemään.

Päätavoitehan on, että pääsisin kunnolla tekstin kimppuun sitten Savonlinnassa. Oopperatyöskentelyn ohella ja täydellisessä yksinäisyydessä pystyisin keskittymään yksinomaan tekstin kirjoittamiseen silloin, kun en ole töissä tai kaupungilla huligoimassa. Tarkoitushan oli saada tekstin ensimmäinen versio ulos täydellisyydessään kesän loppuun mennessä, niin että voisin alkaa tehdä versio kakkosta sitten uuden lukuvuoden myötä. Nyt näyttää siltä, ettei se tule onnistumaan. Perse. Jumitan vieläkin 30 000 sanassa ja samoissa kysymyksissä kuin kuukausi sitten, sillä en ole juuri työhön koskenut sitten seminaariportfolion palautuksen. Eikä kai ollut tarkoituskaan, koska odotan palautetta ja annan ideoiden muhia ja kypsyä sillä välin. Pieni musta Moleskin ei ole ollut tyhjän panttina, vaan se on kuin varkain täydentynyt pienistä kysymyksistä ja ideoista ja repliikeistä.

Matkani Savonlinnan oopperajuhlille on muuten varmistunut aina tarkkoja päivämääriä myöten. Olen siellä aikavälillä 2.7.-27.7. Työt aloitan sunnuntaina 4.7., sillä saavun Savonlinnaan perjantaina yömyöhällä, joten lauantai menee luultavasti sekä kaupunkiin että asuntoon tutustumisessa. Olisin halunnut aloittaa työt jo lauantaina, mutta sain palautetta, että olen matkan jälkeen niin kuollut, ettei olisi fiksua mennä puolinukkuneena oopperalle töihin tulevaisuuttani ajatellen. Päätin uskoa kritisoijia ja jättää päivän yleiselle palloilulle.

Kesäni näyttää jotakuinkin seuraavanlaiselta:

4.6. Olohuone-festivaali, Kirjan talo
5.6. Ystävän ylioppilasjuhlat
13.6. Herta Müller -esseen palautus
18.6. Kesätentti
19.-21.6. Vantaalla vanhempien luona
21.6.-30.6. Tanskassa: Odense 5 pv ja Kööpenhamina 5 pv
30.6.-2.7. Vantaalla vanhempien luona
2.7.-27.7. Savonlinnan oopperajuhlat
19.8. Kesätentti
20.8. Jevgeni Onegin, Helsingin Kansallisooppera

En käy kotona yli kuukauteen aikavälillä 19.6.-27.7. Pitäisi kai siirtää postit jonnekin muualle sen ajaksi tai kotona odottaa 1 000 maksumuistutusta.

kevyet kesäpäivät maalla, idylli ; 17052010

Rakastan vastaleikatun ruohon tuoksua. Mikään ei kerro paremmin siitä, että on kesä. Täällä maalla on kaunista, olen herännyt jo monena aamuna viiden aikoihin siihen, että linnut laulavat. Ikkuna on auki läpi yön ja sen yläpuolelta lähtee sähköjohto, jossa linnut tykkäävät istuskella ja laulaa. Sängystä olen päässyt könyttyä vasta kuuden ja seitsemän välillä ‒ ja aurinko paistaa niin ihanasti.

Tulimme vanhemmilleni perjantaina ja vietimme koko lauantain Helsingissä. Kävelimme pitkin vesirajaa tuntien ajan, kävimme syömässä ja nautimme kesäauringosta, lämpimästä tuulesta sekä vesilinnuista. Löysin maasta puhelimen, joka oli norjankielinen.

Illalla kävimme katsomassa Ihmisvihaajan Kansallisteatterissa. Olin ostanut lipun vain itselleni, sillä M:n ei alun perinkään pitänyt tulla koko reissulle. Kaiken lisäksi hän ei juuri ymmärrä suomea. Viisi minuuttia ennen esityksen alkua teatterin eteen parkkeerasi kuitenkin noin kuusipäinen seurue, joka lahjoitti meille ylimääräisen lipun permannolle. Lipun minulle ojentaneella herrasmiehellä oli nauravat silmät ja kaunis hymy. Hän sanoi, että sai itsekin teatterilipun kerran aivan samalla tavalla. Seurue oli hilpeä ja heistä tuli hyvä mieli.

M pääsi siis myös nauttimaan kolmituntisesta Molièrestä, ja piti siitä kielimuurista huolimatta. Esitys oli minustakin hauska, mutta ei yltänyt lempparien tasolle. Monta kohtaa olisin muuttanut, mutta moni oli myös kullan arvoinen. Istuin itse eturivissä, (kaksi ensimmäistä riviä oli jätetty tyhjäksi kun näyttelijät sylkivät niin paljon yleisöön) ja M istui seitsemän rivin päässä takanani.

M lähti eilen takaisin kotiin, itse olen maalla perjantaihin saakka. Tällä viikolla pitäisi käydä Sinebrychoffin taidemuseossa, oopperalla, lukea yksi tenttikirja, ehkä yksi kaunokirjallinen teos sekä nähdä tuttuja. Voisin myös käydä tervehtimässä ex-pomoa ja entisiä työtovereita Jumbossa. Heidän kanssa on aina kiva jutella. Tänään on tietokirjoittamisen esseen deadline. Kymmenen sivua epämääräistä jorinaa sain eilen kasaan, tänään kävin sen läpi ja korjasin koko roskan. Nyt sekin on sitten poissa mielestä, mutta ikävä kyllä vain siihen saakka, kunnes saan siitä arvosanan.

lähtöpäivä ; 14052010

Sain asuntotarjouksen Savonlinnasta. Hyväksyin sen maksamalla laskun. Nyt pitäisi päättää, milloin menen Savonlinnaan ja koska tulen takaisin kotiin. Tekisi mieli olla koko juhlakausi siellä, mutta ostimme juuri pari päivää sitten menoliput Tanskaan, (sukuloimaan) emmekä ostaneet tulolippuja, koska emme olleet oopperajuhlatilanteen kehityksestä niinkään varmoja. Toisaalta pomo taas haluaisi pitää minut töissä, ja toisaalta raha kelpaa opiskelijalle aina. Kaiken lisäksi M otti lomansa heinäkuulle minun takiani, koska minulla ei silloin ole tenttejä. Inhottavaa tehdä valinta oopperan, rahan ja miesystävän loman välillä.

Ilmeisesti asia on painanut minua tarpeeksi alitajunnan tasolla, sillä heräsin aamulla 5.30 naapurien kahden bileyön vuoksi huonosti nukutun yön jälkeen. Olemme lähdössä Vantaalle, vanhempieni luokse kyläilemään. M tulee vain viikonlopun ajaksi, minä jään koko viikoksi aina perjantaihin saakka. Tänään pitäisi vielä töiden jälkeen muistaa:

käydä kirjastossa (hakea tenttikirja)
pakata loput tavarat
muistaa ottaa tietokone ja kamera mukaan

kirjoihin kuluttamisesta ; 10052010

Olen yrittänyt laskea kulutustasoani näin kesän kynnyksellä, etenkin jos vietän koko heinäkuun Savonlinnassa ilman palkkaa, (sekä siksi, että se oli myös ihan oikeasti uuden vuoden lupaukseni). Täytyy myöntää, että vaikeaa on ollut.

Ensinnäkin mainittakoon, että jokin aika sitten Stockalla oli hullut päivät. Vaikken muuten tue hulluja päiviä ollenkaan täytyy myöntää, että kyllä sieltä yleensä muutama mielenkiintoinen ja ostamisen arvoinen kirja löytyy. Tänä vuonna ne olivat Paul Austerin vasta viime syksynä ilmestynyt Mies pimeässä ja matkoja kirjoittajankammiossa sekä tuoreimman Nobel-palkitun Herta Müllerin Matala maa sekä Sydäneläin, (kyllä, juuri se kirja josta minun pitää väsätä essee yliopistolle). Erittäin hyödyllisiä kirjoja, päätyivät ostoskoriin kympin molemminpuolisista hinnoista huolimatta.

Tämän lisäksi shoppailin hieman SKS:n kirja-alessa. Sanottakoon, jos ei ole vielä käynyt selväksi, että Suomalaisen kirjallisuuden seura on ehdoton heikko kohtani kaikessa, mikä koskee kirjoja. Mukaan tarttui pitkä pähkäilyn ja arpomisen jälkeen Pihlamäen, Mäkisen ja Varkemaan Keskiajan oikeushistoria, (kyllä, kuulostaa oikeasti mielenkiintoiselta!), Rahikaisen ja Vainio-Korhosen Työteliäs ja uskollinen sekä Tuija Laineen Kolpoltöörejä ja kirjakauppiaita.

Sen lisäksi matkaan on tarttunut satunnaisia yksilöitä milloin töistä, milloin muista kaupoista tai torin antikvariaatista. Nyt olisi tarkoitus hidastaa kirjojen ostoa ja keskittyä vaihteeksi myös lukemaan niitä. Ylihuomenna on Kirjan talon klassikkolukupiiri klo 18 ja sinne luen parhaillaan Toni Morrisonin esikoisteosta Sinisimmät silmät.

Tekisi mieli tehdä lupaus, etten osta kirjoja ennen kirjamessuja, mutta tiedän etten tule lupausta pitämään. Jo nyt on tähtäimessä niin monta ihanaa kirjaa, jotka pitäisi ostaa jos ei nyt heti niin ainakin lähiaikoina. Ja sitä paitsi kirjamessut jo sanana saa vereni hyytymään kun ajattelen, mitä tililleni tapahtuu niinä kahtena hassuna viikonloppuna, jolloin ne pidetään, (puhun sekä Turun että Helsingin messuista). Viime vuonna kulutin rahaa äärettömän paljon, varmaan noin satasen verran, ellen enemmänkin ja messupäiviä tuli kahlattua kolme kokonaista. Onneksi ei tarvitse maksaa sentään pääsylipuista.

kesän kynnyksellä, maaliviivan ylitys ; 08052010

Luovan kirjoittamisen lopputyö on palautettu yliopistolle. Eilen istuin kolme tuskaista tuntia estetiikan tentissä ja sen jälkeen vielä kokouksessa. Nyt on melkein kaikki vuoden opinnot takana, vielä kaksi esseetä pitäisi palauttaa tässä kuussa, sitten on kaikki pulkassa ja voisi alkaa lukea ensimmäiseen kesätenttiin.

Kotisivujen päivittäminen ja blogiin keskittyminen on jäänyt harmittavan vähälle viime aikoina. Olen väsännyt sivuja luovan kirjoittamisen oppiaineelle sekä opiskelijoiden yhdistys Kammio ry:lle. Nyt sivut on aukaistu ja vielä pitäisi muistaa päivittää sitä ja lisätä sivuille kaikki, mitä oppiaineen puolelta pyydetään. Olen väsännyt niitä koko kevään aina silloin, kuin on ollut vähänkin enemmän aikaa, joten omien sivujen päivittely on jäänyt ärsyttävän pienelle volyymille.

Mutta ei se mitään, nyt alkaa tuntua kivalta vähän kaikin puolin. Ollaan kesän kynnyksellä ja suurimmat murheet, (kahta lukuun ottamatta) ovat takanapäin. Tulisi vielä lämmin ilma, eilen jäädytin itseni myrskyssä, kun en tajunnut ottaa hanskoja enkä sateenvarjoa mukaan tenttiin ja kolme tuntia myöhemmin satoi ja tuuli kaameasti.

Minuun on iskenyt kauhea siivousvimma. Se näemmä tulee aina lukuvuoden lopuksi, jolloin tekisi mieli käydä kaikki paperitavara läpi ja heittää kaikki vähänkin turha roskiin. Vuoden aikana siihen ei ole aikaa ja mahdollisuutta, mutta nyt voisi olla vapauttavaakin päästää hurrikaani työpöydän kimppuun. Ehkä teen sen huomenna, jos illalla suunnitelmissa oleva viininjuonti ei tuhoa koko huomista fiilistä totaalisesti. Mutta ennen illan opiskelijarientoja kuudeksi ja puoleksi tunniksi töihin!

Salut tout le monde!

Vivé la vie

oopperajuhlat ilman nettiä ; 31072010