Asko Sahlberg: Yö nielee päivät (Like 2014)

KRITIIKKI
Turun Sanomat 27.7.2014

”MAAILMA ON TEHTY SOKERISTA JA PASKASTA”
Asko Sahlberg: Yö nielee päivät. Like. 576 s.

Asko Sahlbergin neljäs siirtolaisromaani Yö nielee päivät jatkaa tutuissa maisemissa. Päähenkilönä on mieleltään rujon suomalaismiehen sijaan tämän satunnainen työnantaja Jakobsson, joka on saapunut Göteborgiin 1970-luvulla.

Uudessa romaanissa aiempien siirtolaisromaanien tiivis ja psykologisesti tiheävireinen juonenkuljetus on vaihtunut laajaan ja hidastempoiseen elämäkertakerrontaan.

Kirjassa käydään läpi Jakobssonin Ruotsin puoleinen elämä. Hän taistelee itsensä parakissa asuvasta autotehtaan työläisestä yksityisyrittäjäksi, kohoaa askel askelelta yhteiskunnan rappusia siirtolaisesta pikkuporvariksi. Jokaista ylöspäin otettua askelta odottaa tosin myös askel alas.

Kaupunki muuttuu, eikä Jakobsson, tuttavallisemmin meidän miehemme, ehdi mukautua alati muuttuvien olosuhteiden yksityisyrittäjälle asettamiin vaatimuksiin.

Maahanmuuttajan arki on eloonjäämistaistelua, eikä laittomuuden puolelle ole pitkä matka. Jakobssonille kyse ei kuitenkaan ole suuresta moraalisesta punnitsemisesta, vaan ennemmin eteen osuneesta mahdollisuudesta. Kuin valinta kahden maitolaadun välillä.

Teos problematisoi ihmisen mahdollisuutta elää osana yhteisöä. Hienointa romaanissa onkin Göteborgin siirtolaisyhteisöjen synnyn kuvaus viimeisten 40 vuoden aikana.

1970- ja 80-luvun Ruotsissa suomalaisista tulee lähes spitaalisia. Suomeen ei ole paluuta edes lomamatkalla, sillä joko kyse on maitojunalla kotiin palaamisesta tai sitten ylpeilevistä ”ruotsalaishomoista”. Kaipuuta ei tunneta, tai ei ainakaan myönnetä.

Jäljelle jää meri välissä; olisi pitänyt heittäytyä lautalla kaiteen yli veteen.

”Ihminen oli aika eksynyt siellä, missä ei ollut kotona, eikä vieraasta maasta voinut koskaan tulla kotia, ei todella. Mutta toisille kodittomuus sopi.” (s. 141)

Suomalaiset saavat osansa pohjoismaisesta veljeydestä vasta, kun maahan alkaa virrata väkeä etelästä. Yhtäkkiä löytyy yhteinen vihollinen, ja suomalaiset nousevat arvoasteikolla nopeasti.

Osakkeiden nousu ei paljon lohduta, kun uudet tulokkaat tuovat mukanaan omat ongelmansa. Kun sosiaaliset yhteenotot yleistyvät ja kotimatkalla saa turpiin, mitä väliä on enää sillä, katsooko joku nenänvarttaan pitkin vai ei.

Sahlbergin tumma estetiikka ei maalaile toiveita ihmisten välisestä vilpittömästä ystävyydestä.

Romaani suomii yhteiskuntaa ja ihmisluonnetta puolin ja toisin. Yhdeksi keskeiseksi kysymykseksi nousee, miten kulttuurieroja on edes mahdollista ylittää, mikäli ihmisten välinen kanssakäyminen perustuu keskinäiseen ymmärtämättömyyteen.

”Täällä törmäilee ihmisiin, joista toisia ymmärtää tai ainakin kuvittelee ymmärtävänsä ja toisia ei, ja jokainen paiskoo halujaan päin toisten naamaa ja niitä yritetään sovitella ja ennemmin tai myöhemmin menee pieleen, kun tahto on kohdannut toisen tahdon eikä kahta tahtoa voi koskaan kunnolla sovittaa toisiinsa.” (s. 139)

Yö nielee päivät syventää ansiokkaasti kolmessa aikaisemmassa siirtolaisromaanissa esiintulleita teemoja ihmisen osasta yksinäisenä kulkijana sekä osana yhteisöä. Ihminen nousee ja laskee elämän ja menestyksen barometrillä. Silti onni jää saavuttamatta. Tätäkö tämä elämä on?

”Maailma on tehty sokerista ja paskasta, Jakobsson, ja joskus siitä tulee semmoinen kakku, että se juuttuu miehelle kurkkuun.” (s. 507)

Kategoria(t): Kirjallisuus, Työ Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>