Ermanno Bencivenga: Olipa toisen kerran (niin & näin 2014)

Italialaisen filosofin Ermanno Bencivengan (s. 1950) ajatuksia herättäviä satuja on koottu yksiin kansiin kirjailijan ensimmäisessä suomennoksessa Olipa toisen kerran. 52 ajattelemisen arvoista satua (niin & näin 2014, alkup. La filosofia in cinquantadue favole, suom. Tapani Kilpeläinen). niin & näin on monille tuttu filosofisena aikakausjulkaisuna, mutta se on myös kirjakustantamo, joka on keskittynyt ennen kaikkea filosofisiin julkaisuihin (no shit, Sherlock!).

Kokoelman sadut ovat lyhyitä, puolesta sivusta muutamaan sivuun mittaisia. Vaikka kokoelman tarinat eivät pituudella huimaa, ne ovat todella informatiivisia ja täysinäisiä. Olen hämmästynyt siitä, kuinka viisaita Bencivengan sadut ovat. Olen aina tiennyt, että sadut voivat olla todella hyviä, monimerkityksisiä ja viisaita (ainakin hyvät sadut ovat), mutta tämän kokoelman sadut ovat todella älyllisiä ja innoittavia.

Kustantamon esittelytekstin mukaisesti Bencivengan sadut eivät pyri opettamaan, vaan ennemminkin tuottamaan oivalluksia. Suurimmaksi osaksi nämä oivallukset ovat ilahduttavia ja arkea erityisellä tavalla kiillottavia. Ne kutsuvat katsomaan maailmaa eri asennosta ja kyseenalaistamaan totuttuja normeja. Suoranaista anarkiaa ja vielä sadun muodossa!

”Kuulkaapa tuota”, sanoi kumi, joka pyyhkimisen sijasta kirjoitti. ”Keitä te muka olette sanomaan, mitä luonnonlait ovat? Parhaassa tapauksessa te olette osa luontoa ja niin olemme mekin. Meillä on samanlaiset oikeudet. Miksi meidän pitäisi käyttäytyä teidän mielenne mukaan, jotta meitä pidettäisiin vastuullisina?” [---] ”Juuri siitä kenkä puristaakin”, vastasi kattokruunu, joka riippui maasta. ”Olette tarkkailleet vuosisatojen ajan ja tehneet johtopäätöksenne. Nyt te ette nää tarkkaile. Olette väsyneet, ette ehkä enää edes näe, ja silti teillä on otsaa sanoa, että jos emme seuraa ohjeitanne, emme ole todella olemassa. Mutta me olemme todellisia, koska me voimme tuottaa harmia.” Ihmiset tyrmistyivät.” (s. 28-29)

En muista milloin olisin viimeksi lukenut yhtä tuhtia tekstiä. Tarinoissa on onnistuttu yhdistämään lapsen tietyllä tapaa rajaton logiikka filosofisiin abstraktioihin. Kieli on selkeää ja toteavaa, mikä tekee mahdolliseksi myös monimutkaiset ja hullunkuriset ajatuskulut. Herkullista, todella herkullista.

Kirja sopii sekä lapsille että aikuisille (ainakin takakannen perusteella, minulla on kokemusta vain satujen testaamisesta aikuisyleisöön). Olisi todella mielenkiintoista kuulla tuloksia siitä, miten lapset ottavat vastaan Bencivengan hauskat ja absurdit, mutta aivonystyröitä kutittavat ja ajattelemaan kutsuvat sadut.

Vain yksi kysymys tästä teoksesta nousi mieleeni – ja sekin kääntäjälle: miksi alkuperäiset nimet täytyi vaihtaa suomalaisiin? Italialainen Bencivenga on tuskin kirjoittanut teostaan täyteen Keijoja, Liisoja ja Jukka Lahtisia. Ymmärrän nimien kääntämisen, mikäli nimellä on jokin tarinaan tai sen maailmaan liittyvä tarkoitus. Tällöin kääntämättä jättäminen tai nimen merkityksen selittämättä jättäminen esim. jälkipuheessa vaikuttaa teoksen maailmaan. Tästä ei kuitenkaan ole kyse Bencivengan saduissa.

Olipa toisen kerran on ihana ja piristävän erilainen satukirja – tarinakokoelma minun mieleeni. Olisi ihanaa lukea enemmänkin filosofien kirjoittamia satuja. Itselleni ei tule juuri mieleen vastaavanlaisia tämän italialaisen lisäksi. Onko kellään tietoa tämäntyyppisistä teoksista? Vinkit ovat enemmän kuin tervetulleita.

Kategoria(t): Kirjallisuus Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>