Ferdinand von Schirach: Syyllisyys (Atena 2014)

Ferdinand von Schirahcin kolmas suomennettu teos Syyllisyys (Atena 2014, alkup. Schuld, suom. Raija Nylander) koostuu 15 tosipohjaisiin rikostapauksiin perustuvasta kertomuksesta. von Schirach on työskennellyt vuosikymmenien ajan puolustusasianajajana Saksassa.

Syyllisyys on juuri niin hyvä kun uskalsin odottaa. Kirjan kertomukset saavat pohtimaan syyllisyyden ja rikoksen luonnetta. Collinin tapaus (2013) ei sykähdyttänyt, mutta Rikoksia-kokoelma (2011) oli suorastaan täydellinen.

Syyllisyys jatkaa siitä mihin esikoissuomennos päättyi. Suomennoskin on asteen verran huolellisempi kuin edellisessä teoksessa, mistä marmatin aikoinani kun kirjasta kirjoitin.

Kaikkein vaikuttavimpia tekstejä teoksessa olivat ”Lapset”, avauskertomus ”Kansanjuhla” ja ”Salkku”. ”Salkku” muistuttaa paljon esikoiskokoelman ”Hätävarjelua”, joka kertoo poliisin kyvyttömyydestä tehdä mitään, vaikka jokin on pahasti vialla. ”Toinen” kertoo siitä, kuinka paljon rikoksien todellisista motiiveista ja vaikutteista jää piiloon.

Teoksen kieli on aivan omaa luokkaansa: tiivistä ja toteavaa. Kirjailija pyrkii kuvaamaan tilanteet ja oikeusprosessit kliinisesti, vailla arvolatausta. Näin tilanteen ja lopputuloksen pohtiminen jäävät lukijan harteille. Ah, jokaisen oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelijan tulisi lukea näitä kertomuksia.

Taitavan kokoelmasta tekee se, että Schirach ei jumittaudu kuvaamaan oikeuslaitosta ja ”rikoksia” yksipuolisesti niin, että hän jäisi toistamaan tuttua mantraa. Hän ennemmin varioi ja kyseenalaistaa rikoksen ja syyllisyyden käsitteet. Olen niin ihastunut, että voisin lukea näitä loputtomasti!

MUTTA. Ainoa teoksen kohdalla mieleen tullut seikka on se, kuinka pitkälle kirjailijan hyväksi havaitsema tekniikka kantaa? Jaksaisinko lukea kymmenen tekstikokoelmaa tällaisia tapauskertomuksia, vai alkavatko ne pakosti jossakin vaiheessa toistamaan itseään?

Schirach on kokeillut jo romaania (Collinin tapaus, 2013) novellien ohella, mutta ainakaan minun mielestäni laji ei herralle sovi, ainakaan siinä muodossa missä hän sen toteutti. Tästä päästään universaaliin kysymykseen siitä, milloin kirjailijan tulisi uudistua.

Vaikeita kysymyksiä, joihin vain aika voi antaa vastauksen. Tulevaisuus näyttää, mihin suuntaan Schirachin kirjallinen tuotanto lähtee: jatkaako hän vanhalla, hyväksi havaitulla polulla (joka jossakin vaiheessa kuivuu kasaan), vai lähteekö hän teksteillään uuteen suuntaan?

PS. Huomauttaisin myös teosten ihastuttavista kansista, jotka ovat kaikki kolme olleet mielestäni nappiosumia. Pidän kovasti Timo Mänttärin graafisesta kädenjäljestä.

Kategoria(t): Kirjallisuus Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaus kohteessa Ferdinand von Schirach: Syyllisyys (Atena 2014)

  1. Päivitysilmoitus: Tylytystä tehokkaasti | Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>