Joel Kuortti: Yliopistoon! (Gaudeamus 2013)

Olen henkeen ja vereen akateeminen ja akateemisuutta rakastava ihminen. Siksi olikin harvinaisen mielenkiintoista kurkistaa Joel Kuortin tuoreeseen tekstikokoelmaan Yliopistoon! Kaunokirjallisia kuvauksia akateemisesta maailmasta (Gaudeamus 2013). Nimensä mukaisesti teos esittelee akateemiseen ympäristöön sijoittuvia tai opiskelua sivuavia kaunokirjallisia teoksia.

Kirjaan on valittu 55 enemmän tai vähemmän kaunokirjallista teosta, historiallinen säie ulottuu ajasta ennen Turun Akatemiaa aina 2000-luvulle asti. Kuortin tekstikokoelma todistaa, etteivät yliopistolaitosten nykyiset ongelmat ja uhkat ole niin ainutkertaisia kuin helposti kuvittelemme. Yliopisto on kulkenut pitkän ikänsä aikana kriisistä toiseen – ja aina selviytynyt.

Vaikka Kuortti ei selitä esimerkiksi dekkarikirjojen juonia juurta jaksain, kannattaa silti varoa, ettei teksti paljasta liikaa omassa lukupinossa odottavasta kirjasta.

Ehkä ensimmäinen huomionarvoinen asia on, ettei kovinkaan paljon näytä muuttuneen. Yliopistoon kirjoittautuminen avaa opiskelijoille kokonaan uuden maailman, elettiin sitä 1940- tai 2010-luvulla. Opiskelijat lähtevät aikeenaan opiskella, mutta moni sortuu viettämään enemmän aikaa opiskelijariennoissa kuin luennoilla ja tenteissä. Opiskelijat ovat köyhiä, he velkaantuvat ja osa palaa kotiin henkisesti lyötynä.

”Aiempi leveä, lähes ruhtinaallinen elämä omine prameine huonekaluineen oli vaihtunut tähän matalaan ja köyhään majaan hämähäkinseitteineen. Jokin sija sentään oli löytynyt, vaikka syksyllä asunnoista oli kova pula.” (s. 115)

Ikuiset ylioppilaat eivät todellakaan ole nykyajan vitsaus. Hallitus vain hermostuu niistä aiempaa enemmän. ”Eikö kukaan valmistu ajallaan?” kysyy myös Kuortti Jalmari Finnen Ylioppilaita (1909) käsittelevässä tekstissä. Ikuisen opiskelijan käsite tunnettiin jo itsenäisyyden alkuaikoina, ja useampikin kaunokirjallisista hahmoista on oleskellut yliopistolla kahdeksan tai viisitoista vuotta ennen valmistumistaan kandiksi, saati maisteriksi.

Nykyisin opiskelijat osoittavat mieltä opintotukiuudistuksia ja muita hallinnollisia uudistuksia vastaan. Ennen taisteltiin ja keskusteltiin kiivaasti muun muassa kielikysymyksestä, suomalaisista ylioppilaista ja naisylioppilaista. Aiheet ovat muuttuneet, mutta keskusteluvalmius ja opiskelijapoliittinen aktiivisuus ei.

Näin hauskana kuriositeettina mainittakoon, että kenties rajuinta oli opiskelijaelämä sittenkin 1400-luvulla:

”Yliopiston väellä oli etuoikeutenaan muun muassa se, ettei vouti saanut heihin kajota. Tämä johti joskus selkkauksiin, kun esimerkiksi viinin hinnasta suuttunut yliopistolainen tovereineen pieksi kapakoitsijan hengiltä ja päätyi voudin hoteisiin. Koko yliopisto nousi puolustamaan kollegoitaan.” (s. 26)

Kuortin mukaan Suomessa ei ole syntynyt niin sanotun kampusromaanin perinnettä, mutta yliopistoa ja akateemista maailmaa kuvataan läheltä tai kaukaa monessa kaunokirjallisessa teoksessa. Jälkisanoissaan hän painottaakin 55 teoksen esittelyn olevan vain rajattu otos, paljon huomionarvoisia teoksia on jäänyt kokoelman ulkopuolelle.

Yllättävää oli se, kuinka vahvoja nostalgisia tuntemuksia tekstikokoelma herättää. Muistan kirkkaasti ensimmäisen opiskeluvuoteni ja sen, miltä yliopisto tuoksuu. On piristävää huomata, kuinka samanlaisia mietteitä ja tuntemuksia aloittelevilla opiskelijoilla on ollut vuosikymmenestä toiseen. Arvostus tiedettä ja sivistystä kohtaan sekä turhautuminen omien opintojen etenemisestä tai tulevaisuudesta ovat temmeltäneet iloisessa ajatusten sekamelskassa sekä 1930- että 2000-luvulla opiskelleiden mielessä.

Yliopistoon! sopii mainiosti lahjaksi joko yliopistoon tähtäävälle ylioppilaalle tai valmistuneelle maisterille, (tai alempia oppiarvoja väheksymättä; kandille). Näin varoituksen sanana haluisin lopuksi vielä siteerata Hemánus-nimistä henkilöhahmoa Pertti Hemánuksen romaanista Kuka halusi murhata professorin? (1993):

”[S]uomalainen yliopistoyhteisö on sairas. Jos yliopistouralle lähdet, sairaat piirteesi vain pahenevat. Lopulta ehkä tuhoudut.” (s. 222)

Kategoria(t): Kirjallisuus Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

6 vastausta kohteessa Joel Kuortti: Yliopistoon! (Gaudeamus 2013)

  1. Amma sanoo:

    ”Eikö kukaan valmistu ajallaan?” Ai, että repesin tälle! Ehkä kirjaa voisi suositella myös maan päättäville tahoille? ;) Kuulostaa kyllä mielenkiintoiselle kirjalle muutenkin!

  2. Marissa sanoo:

    Jep, hyvä pointti, Amma! :)

  3. Kääntäjä sanoo:

    ”Yliopiston väellä oli etuoikeutenaan muun muassa se, ettei vouti saanut heihin kajota. Tämä johti joskus selkkauksiin, kun esimerkiksi viinin hinnasta suuttunut yliopistolainen tovereineen pieksi kapakoitsijan hengiltä ja päätyi voudin hoteisiin. Koko yliopisto nousi puolustamaan kollegoitaan.”

    Kyllä ennen oli selkeästi kaikki paremmin. Nykyään varmaan olisivat hiljaa tai peräti säälisivät moista kiskuria, joka vaanii janoisten opiskelijoiden viimeisiä pennosia…

  4. Joel Kuortti sanoo:

    Kiitos hienoista havainnoista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>