Kansallisoopperan kausi 2013-2014

Kansallisooppera tarjoaa taas vuoden täydeltä nannaa: uusia produktioita, takavuosien hittejä sekä Karita Mattila. Huh. Juhlatkaan eivät tänä vuonna pääty. Ensin ooppera täytti 100 vuotta, sitten baletti, nyt juhlitaan Kansallisoopperan orkesterin 50-vuotista taivalta. Juhani Koiviston kokoama orkesterin historiikki Enemmän kuin työpaikka ilmestyi 19.8.

Gaetano Donizettin Don Pasquale on yksi Kansallisoopperan uusista produktioista. Muutama vuosi sitten viimeksi pyörinyt Lemmenjuoma oli aivan hirveä, mutta kenties Donizettille pitäisi antaa vielä mahdollisuus. Pääroolissa oleva sopraano Hanna Rantala on saanut viimein kiinnityksen Kansallisoopperaan ja siirtynyt solistiharjoittelijasta vakisolistien joukkoon. Hän on jumalainen, ihana ihana nainen!

Yksi syksyn mielenkiintoisimmista on kahden lyhyen oopperan yhteisteos, jossa yhteen on niputettu Francis Poulencin Ihmisen ääni sekä Tšehovin näytelmään perustuva William Waltonin Karhu. Esityskieli on suomi – ja minä kun odotin jo hetken pääseväni kuulemaan kaunista laulettua venäjää!

Leijonankesyttäjä on esittelyn mukaan uusi oopperasatu. Libretosta vastaa Eppu Nuotio, ja teoksen musiikillisessa maisemassa yhdistyvät Puccinin, Verdin, Donizettin, Mozartin, Rossinin sekä Bizet’n tutut melodiat. Ooppera soveltuu erityisesti 4-7-vuotiaille. Täytyy sanoa, että Leijonankesyttäjässä on kyllä maailman suloisin kuva!

Loppuvuodesta näyttämön valtaa Puccinin Turandot. Noloa myöntää, mutten ole koskaan nähnyt Turandotia. Olen kuullut oopperan, mutten nähnyt lavalla. Tämä tulee korjata mitä pikimmiten.

(Kuva: Heikki Tuuli)

Odotan todella paljon Giuseppe Verdin Don Carlosta, joka jäi ensimmäisellä esityskaudellaan näkemättä. Ikävää kevään esityksissä on se, että niitä on vain neljä, ja ettei Mika Karesta nähdä Filip II:n roolissa. Hurmaavan dramaattisessa kuvassa komeilee Kansiksen uusi taiteellinen johtaja Lilli Paasikivi.

Keväällä tulee ensi-iltaan myös Giacomo Puccinin La Bohème. Aiempi on pyörinyt oopperalla yhdentoista vuoden ajan, joten tuuletus on paikallaan, vaikkei vanhemmassakaan versiossa mitään vikaa varsinaisesti ollut.

Oikean juhlan aihe on se, että Erich Korngoldin Die tote Stadt – Kuollut kaupunki tulee uudelleen ohjelmistoon. Viime kerralla tältä oopperahirmulta jäi liput saamatta, sillä esitykset olivat loppuunmyyty. Jopa miehitys pysyy pitkälti samana, pääroolissa nähdään mm. ihastuttava Camilla Nylund.

(Kuva: Robert Millard, Hamburgische Staatsoper)

Keväällä nähdään – ja kuullaan – myös Leoš Janáčekin Jenůfa ja Karita Mattila. Tarvitseeko muuta enää sanoa? Mattila on kuningatar, sitä mieltä on Iiro Rantalakin, ja koska Iiro on kuningas, väitteeseen on uskominen. Amen.

Jenůfa muistuttaa pressikuvien perusteella näyttämöllisesti vuonna 2010 Mariinski-teatterin esitystä Rodion Štšedrinin Lumottua vaeltajaa (joka perustuu Nikolai Leskovin samannimiseen romaaniin). Heinät ja maalaisrealismi toimivat näyttämöllä lähes aina, joten odotan innolla. Liput tulevat myyntiin 7.10.

Näiden lisäksi Kansallisoopperassa esitetään Bizet’n Carmen, Mozartin Taikahuilu ja Don Giovanni, Straussin Ruusuritari sekä Rossinin La Cenerentola.

Omat terveiseni Kansiksen väelle ovat lyhyet ja mitä nöyrimmät: enemmän venäläistä, ja tarkennus: venäjäksi laulettua venäläistä.

Katso Kansallisoopperan verkkosivuilta koko ohjelmisto lisätietoineen: http://www.ooppera.fi/

Kategoria(t): Klassinen musiikki, Ooppera Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>