Kokemuksia mikistä

Huhtikuussa Otava lanseerasi uuden kirjaformaatin, mikin. Kyseessä on 118 x 80 mm kokoinen minikirja. Suloinen, taskuun mahtuva ja äärettömän kevyt. Kuten kuvasta näkyy, mikien logona pon pieni koira ja formaatin lyhenne sattuvasti mk, (olenko liian vanha, kun minulle tulee siitä mieleen vain markka?). En ollut erityisen ennakkoluuloinen tai innoissani, vaan lähinnä utelias ja iloinen siitä, että kirja osoittaa jälleen kerran muutosvalmiutensa.

Mikin sivut ovat äärimmäisen ohuita. Vaikka paksukin romaani mahtuu kätevästi miki-muottiin, (esim. Fifty Shades -sarja) en voi olla ajattelematta, ettei superpaksun kirjan lukeminen mikinä olisi kovinkaan herkullista. Omat kappaleeni ovat suhteellisen keveitä, Miika Nousiaisen Metsäjätti on perinteisessä kirjakoossa 279 sivua ja Riikka Pulkkisen Totta 333 sivua.

En pysty lukemaan bussissa tai junassa matkapahoinvointini vuoksi, mutta luen usein kodin ulkopuolella, sillä olen joka paikassa aina hyvissä ajoin, (eli ainakin puoli tuntia etuajassa). Tällöin on mahtavaa, että mukana on aina pienikokoinen ja kevyt kirja. Riittää, että kalenterini ja päiväkirjani painavat kuin synti, en tarvitse laukkuuni kolmatta paksua ”kirjasta”. Tällaiseen käyttöön mikit ovat suorastaan nerokkaita.

Miki on myös mukavan rento. Olen aina vierastanut hieman yleisellä paikalla lukemista. Tuntuu kömpelöltä ja jotenkin juhlavalta kaivaa esille iso kirja, ja pokkareita suorastaan inhoan, (jos voisin, en ikinä lukisi tai hankkisi pokkareita). Miki sen sijaan ei edes tunnu kirjalta. Se on helppo vetäistä esille ja lukea huolettomasti yhdellä käpälällä. Mikiä on niin rentoa ja lennokasta lukea, että hotkaisin Nousiaisen Metsäjätin alta kahden päivän.

Olen täysin myyty yhden luetun mikin jälkeen. Miki on niin pieni ja ihana ja suloinen, voiko olla mitään söpömpää? Niitä tekee mieli hipelöidä koko ajan. Mikiin verrattuna pokkari tuntuu rasittavan isolta ja kömpelöltä. Näen jo sieluni silmin, kuinka muutaman kuukauden päästä ihmiset kaivavat taskuistaan röökiaskeja ja menevät ulos polttamaan siinä missä toiset kaivavat laukustaan mikin ja alkaat lukea.

Ainoa huolenaiheeni on kirjan sivujen ruttuherkkyys. Kirjassa ei ole mitään, millä sen voisi sulkea, jotta se ei avautuisi laukussa tai muut esineet eivät pääsisi ryttäämään sivuja. Pokkari tai normaalikokoisen kirjan sivut ovat paksuja, eivätkä ne juurikaan kärsi, vaikka niiden väliin ujuttautuisikin matkapuhelin tai myslipatukka. Mikistä sen sijaan tulee varmasti rumaa jälkeä, joka myös haittaa lukukokemusta, (kokeiltaa rytätä Raamattua niin tiedätte, mitä tarkoitan).

Ihmetystä herätti myös se seikka, kuinka yhdellä kustannustalolla voi olla yksinoikeus formaattiin. Tiedotteessa todetaan seuraavanlaisesti: ”Otavalla on yksinoikeus julkaista suomenkielistä kirjallisuutta tässä formaatissa.” Eikö tämä ole hieman verrattavissa siihen, että esimerkiksi vain yhdellä elokuvayhtiöllä olisi oikeus julkaista elokuviaan DVD-muodossa?

Näkisin tulevaisuudessa mielelläni muidenkin kustantamojen kirjoja minikirjan muodossa. Formaatti kun on niin kovin toimiva. Tällä hetkellä tässä pienessä sievässä formaatissa on saatavissa kaksitoista Otavan ja Liken kirjaa:

Siri Hustvedt: Kaikki mitä rakastin, Anna-Leena Härkönen: Ei kiitos, E. L. James: Fifty Shades – Sidottu, Satutettu, Vapautettu, Donna Leon: Kasvot kuvassa, Reijo Mäki: Sheriffi, David Nicholls: Sinä päivänä, Miika Nousiainen: Metsäjätti, Riikka Pulkkinen: Totta, Karl Ove Knausgård: Taisteluni. Ensimmäinen kirja sekä Jens Lapidus: Rahalla saa.

On mielenkiintoista nähdä, miten mikit vaikuttavat kotimaiseen kirjamyyntiin ja miten ihmiset tulevat niitä ostamaan. Tuloksia saadaan kai kuulla viimeistään loppuvuodesta. Uutisia odotellessa toivon, että markkinoille tulisi lisää mikejä. Minun puolestani minikirjat saisivat jopa tulla pokkareiden tilalle edulliseksi vaihtoehdoksi, jos kovakantista kirjaa ei halua ostaa.

Kategoria(t): Kirjallisuus Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

17 vastausta kohteessa Kokemuksia mikistä

  1. Tuulia/Lukutuulia sanoo:

    Minulta on mennyt tuo ohi, että Otavalla on näihin yksinoikeus. Onpa hölmöä!

    • Marissa sanoo:

      Jep, vaikka kyseinen yksinoikeus taitaakin koskea painoteknisiä seikkoja sekä miki-nimeä, kuten Calendula tuossa alla mainitsee. Jos olisin käynyt mikien tiedotustilaisuudessa, olisin päässyt kysymään asiasta suoraan Otavan henkilökunnalta.

  2. Taika sanoo:

    Mäkin tykkäsin. Olin valmistautunut lyttäämään koko roskan, ja jouduin tyytymään tuohon ”formaatti”-sanaan. Aika laimeaa, mutta joskus vaan käy näin…

  3. Calendula sanoo:

    Olen käsittänyt, että varsinaisesti ei ole yksioikeutta formaattiin (ts. ohutlehtiseen vaakapainettuun kirjaan), vaan juuri tällaisen Miki-nimisen painotuotteen mahdollistavaan tekniikkaan. Hollantilainen tuotteen kehittäjä ei siis myy vastaavaa tekniikkaa muille suomalaisille, eikä muista minikirjoista saisi käyttää Miki-nimeä.

    • Marissa sanoo:

      Ymmärrän tuon pointin hyvin, sillä miki ei vaikuta kauhean kepeästi ja halvalla painettavalta kokonaisuudelta. Otavan tiedotteessa asia tosin oli juuri tuossa siteeraamassani muodossa, joka on helposti hieman harhaanjohtava. Tuo selittämäsi seikka kuulostaa oikein loogiselta.

  4. Erja sanoo:

    Ihan sama täälläkin, en olisi millään uskonut, että nämä voivat olla näin kivoja! Ainoastaan kirjastokäyttö vähän mietityttää, mutta meillä on jo muutamia ideoita kehitelty, millä näiden pikkaraisten katoaminen hyllyjen takaosiin estetään :)

    Tuosta yksinoikeudesta, kai se koskee vain juuri tuota muotoa, muut kustantajathan voi vaikka panna paremmaksi ja kehittää kansia niin, että tuo mainitsemasi ryppääntymisongelmakin ratkeaa. Tulee mieleen sellaiset ihanat päiväkirja, joissa on se kannet sulkeva läppä…

    • Marissa sanoo:

      Niin, tai sitten mikit pitää laittaa ihan omaan hyllyynsä jonnekin erikseen, mutta toki sekin on ongelmallinen ratkaisu.

      Olisi ihanaa, jos muutkin kustantamot lähtisivät tekemään minikirjoja. Tai sitten on tyytyminen Otavan ja Liken valikoimaan, mikä ei tietenkään sekään ole huono. Toimiva kikka saada ihmisiä lukemaan kirjoja, joita ei muuten tulisi luettua. Itse en olisi Pulkkista tai Nousiaista tullut välttämättä koskaan lukeneeksi, ellei mikien tämän hetkinen tarjonta olisi niin suppea, että ne valikoituivat parhaimmiksi vaihtoehdoiksi. :)

  5. Elina sanoo:

    Juuri tänään hipelöin näitä Suomalaisessa. Kivalta tuntuivat. Tämä postauksesi vain vahvisti tuntumaa.

    • Marissa sanoo:

      Se kansikin on ihanan hipelöitävä, muoto ja kaikki! Nyt pitäisi lukea kaikkea muuta, mutta haluaisin lukea tuon Pulkkisen nyt heti niin pääsisin taas hipelöimään mikiä.

  6. Liisa sanoo:

    Minäkin ihastuin, Mikit ovat todellakin ihastuttavan söpöjä ja helppolukuisia. Ihanaa, kun voi ottaa kirjan mukaan ihan pienessäkin laukussa! Toivon Mikeille menestystä.

  7. Hmm..kaipa tuo pitää kokeilla, että millaisia nuo mikit ovat, mutta tällä haavaa riittää, että minulla on e-lukulaite…otaksun, että se on yhtä kätevä kuin tuo miki (?). Saat kuitenkin kuulostamaan mikin niin söpöltä, että pakko sitä on kokeilla, kun Suomeen tupsahdan!

    • Marissa sanoo:

      Minulla ei ole e-lukulaitetta, mutta haluaisin sellaisen kovasti. Saa nähdä, josko sellaisen syksyllä hankkisin. Pelkään hieman silmieni puolesta, ne kun ovat niin herkät. Siksi pidän enemmän paperilta kuin ruudulta lukemisesta.

  8. E.O. sanoo:

    Oho, koskaan en kommentoi blogeihin mutta nyt on pakko ilmaista vähän ihailua :) Kuulostaapa niin minulle sopivalta ”formaaltilta”, käsilaukunkin tärkein ominaisuus on se, että siihen mahtuu kirja sisälle. En kauheasti pidä sanasta miki, vähän teennäinen lyhenne ja taivutusmuoto tuo mieleen mikrofonin slangisanan. Taitaa jokin miniatyyrikokoinen romaani silti olla minulle pakkohankinta ensi kesänä, kun olen jälleen Suomessa… Ihana idea!

    • Marissa sanoo:

      Kiitos kommentista! :)

      Minua miki-sanassa lähinnä häiritsee se, että se lyhenee mk, (markka?) että logossa on koira (!?) ja että se on oikea nimi. Mutta eiköhän tuohon totu ajan kanssa.

  9. Päivitysilmoitus: Savukkeita vai kirjoja? | Les! Lue!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>