Laura Save: Paljain jaloin (WSOY 2013)

KRITIIKKI
Turun ylioppilaslehti 3/2013


TÄYSI JA KOKONAINEN ELÄMÄ

Laura Save: Paljain jaloin. WSOY 2013. 380 s.

Laura Saven (1983–2012) Paljain jaloin on kevään pysähdyttävin kirja. Se kertoo nuoren naisen vimmaisen tarinan vuosia kestävästä taistelusta syöpää vastaan. Kirjailija itse ei koskaan saanut tietää kirjansa julkaisemisesta. Hän menehtyi osteosarkoomaan ennen tietoa myönteisestä kustannuspäätöksestä.

Teoksen päähenkilö Laura on lääketieteen kandidaatti, jonka elämä vaatii äkillistä uudelleenjärjestämistä luusyöpädiagnoosin jälkeen. SOS-auton kriisiapu muodostuu henkireiäksi tilanteessa, jossa suhde omaan kehoon, elämään ja tulevaisuuteen muuttuvat peruuttamattomasti. Tilanteesta kärsivät myös vaimo Sofia ja pieni Otso-poika.

Syöpä nakertaa Lauran terveyden lisäksi läheisiä ihmissuhteita ja myrkyttää ajatukset. Syöpäsairaan roolista on vaikea saada vapaata ja tilannetta on vaikea hyväksyä, etenkin jos ei koe itseään sairaaksi. ”Tällä hetkellä kaikki oireeni tulevat lääkityksestä, eivät syövästä. Olen vakavasti tai kuolettavasti sairas, mutta minulla ei ole yhtäkään oiretta.”

Sairauden lisäksi Laura taistelee muiden sääliä vastaan. Vaikka hän ei eläkään vanhaksi, hän painottaa elämänsä olevan yhtä kokonainen kuin muidenkin. Ylpeys siitä, että on elänyt omannäköistään elämää, on vahva.

Omaa kuolemaa ei ole helppo hyväksyä. Tunteiden heittelehtiminen heijastuu rakenteeseen, mikä vahvistaa teoksen tunnelmaa. Kerronta hyppelehtii, katkeilee ja koostuu lyhyistä fragmentaarisista teksteistä. Lopulta rosoisuus asettuu syvällisiin pohdintoihin tulevaisuudesta. Itsekkyys väistyy nöyrän rakkauden tieltä; miten voi käyttää jäljellä olevan aikansa rakkaimpiensa hyväksi?

Laura ei halua ryhtyä kohtalotoverinsa Katrin lailla positiiviseksi, hän haluaa sairastaa omalla tavallaan. Se ei silti tarkoita, ettei kirjassa olisi ilon ja onnen hetkiä: ”Olemme perustaneet Otson kanssa kaljukerhon. Kerhon virallisena tavoitteena on kasvattaa hiuksia ja opetella kävelemään. Tällä hetkellä minä johdan kävelyssä ja Otso hiusten kasvatuksessa.”

Huumori pelastaa paljon, muttei sekään kuolemalta.

Saven teos tarjoaa vertaistukea vakavasti sairaille, mutta antaa tärkeää ajateltavaa myös muille. Osin omiin päiväkirjamerkintöihin perustuva romaani auttaa käsittelemään jokapäiväisestä katukuvasta sivuun työnnettyjä asioita kuten vakavia sairauksia ja kuolemaa. Samalla se päästää kurkistamaan syöpäosastojen arkeen ja suomalaisen terveydenhuollon toimintaan lähietäisyydeltä.

Paljain jaloin on paljas ja koskettava dokumenttiromaani menettämisestä. Se muistuttaa kuinka tärkeää on elää omannäköistä elämää. Kuka tahansa voi sairastua vakavasti ja silloin utopistiset lauseet kuten ”eläkepäivillä sitten” laukeavat tyhjiin. Kuoleman ajankohdasta huolimatta jokaisen elämä on kokonainen ja täysi. Kuolema itsessään ei tee kenenkään elämää vajavaiseksi, sen voi tehdä vain ihminen itse.

Kritiikki Turun ylioppilaslehden sivuilla.

Kategoria(t): Kirjallisuus, Työ Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>