Leo Tolstoi: Kreutzer-sonaatti (Basam Books 2011)

Leo Tolstoin pienoisromaani, (tai ennemmin laaja novelli) Kreutzer-sonaatti (alkup. Kreitserova sonata) ilmestyi vuonna 1889 ja joutui saman tien sensuurin kynsiin muun muassa aihevalintansa vuoksi. Täytyy myöntää, ettei Tolstoi ole kirjailijana yhtä tuttu meikäläiselle kuin kollegansa Fjodor Dostojevski ja Anton Tšehov. En edes tiennyt moisen pienoisromaanin, (novellin) olemassaolosta, ennen kuin bongasin sen aikoinaan alennusmyynnistä.

Lyhyesti sanottuna Kreutzer-sonaatti kertoo miehestä, joka tappoi vaimonsa. Teoksessa Pozdnyšev kuvaa yksityiskohtaisesti tuntemattomalle, (ja nimettä jäävälle) kanssamatkustajalle tarinansa. Sen miten päätyi naimisiin, miten liitto eteni, miten konfliktit kärjistyivät ja miten hän lopulta surmasi aviopuolisonsa. Vimmaista, intohimoista, mustankipeää ja lähes hullua tunnustuspuhetta pilkkovat vain lyhyet hetket, kun minäkertojana toimiva kanssamatkustaja havainnoi matkantekoa ja ympäristöä.

Tämäkin romaani on sijoitettu venäläisittäin tuttuun paikkaan, eli junaan. Juna kiitää eteenpäin ja mitään ei näennäisesti tapahdu, mutta silti lukija ja minäkertoja saavat todistaa hurjan matkan läpi maisemien ja vuosien. Juna vaikuttaa kiihdyttävästi ihmismieleen, pohtii Pozdnyšev, joka ennen surmatyötään löytää itsensä junasta kiihkeässä mielentilassa:

”Heti junaan noustuani kaikki muuttui. [...] Siksikö, että vaunuun noustuani kuvittelin elävästi jo tulleeni perille, vaiko siksi, että rautatie vaikuttaa ihmisiin niin kiihdyttävästi, joka tapauksessa en enää vaunuun noustuani kyennyt hillitsemään mielikuvitustani, ja se alkoi maalailla lakkaamatta tavattoman kirkkaita kuvia, jotka lietsoivat mustasukkaisuuttani[...]” (s. 121-122)

Mielenkiintoisinta tässä lyhyehkössä teoksessa on mielestäni Pozdnyševin vaimo. Hänet kuvataan tietysti miehen silmin, mutta silti lukijalle välittyy eläväinen kuva naisesta, jota mies ei ymmärrä – joko siksi, ettei hän ymmärrä naisia lainkaan tai sitten vaimonsa persoonaa, koska tämä ei ole nyrkin ja hellan väliin jäävä ihannevaimo.

Tämä jos mikä todistaa Tolstoin kertojanlahjoista: vaikka kerronta tapahtuu Pozdnyševin omin sanoin ja painotuksin, lukijan on helposti mahdollista nähdä jokainen tilanne kahdesta eri näkökulmasta. Kaiken lisäksi romaanilla on ilmestymisajankohtaansa nähden arka aihe, johon kirjailija on tarttunut poleemisella otteella. Tolstoin pienoisromaani nostaa peittelemättä esille naisten aseman ja oikeudet avioliitossa. Välillä vain näennäisesti kaunokirjallisuuteen puettu saarna jopa ärsyttää.

”[...] Naisessa kaikkein tärkeintä on pelko.
- Mikä pelko? kysäisi rouva.
- Se, että pelkää miestään! Semmoinen pelko.
- Kuulkaapas, vaari, ajat ovat muuttuneet, sanoi rouva jopa hienoista kiukkua äänessään.”
(s. 12)

Musiikilla on myös oma, verrattain tärkeä roolinsa romaanissa – kuten teoksen nimestäkin voi jo päätellä. Pozdnyševin mukaan musiikilla on oltava tehtävä ja sellainen, jota tehdään vain nautittavaksi, on tuhoisaa. Miehen katkeruuden ymmärtää, mutta tapa, jolla hän musiikkiin suhtautuu ja sen ymmärtää, on kiintoisa. Kuin musiikki itse sisältäisi ne teot, jotka se saa aikaan; rakastumisen, pettämisen ja tappamisen. Ja musiikin soidessa vaihdetut salaiset katseet ovat paljon vaarallisempia ja monisanaisempia kuin rysän päältä kiinni jääminen. Huh, huikeaa.

Kreutzer-sonaatti on mielenkiintoinen pieni tarina musiikista, intohimosta sekä vihan ja rakkauden suhteesta. Asiaa tulee paljon – ja voimalla. Kun laskin teoksen käsistäni mieleen tuli jo seuraavana päivänä ajatus, että tämä pitäisi lukea uudestaan. Onneksi teos on verrattain lyhyt, 144 sivua normaalia hieman suuremmalla fonttikoolla, joten se on helppo lukea uudestaan melkein missä välissä tahansa.

Kategoria(t): Kirjallisuus Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaus kohteessa Leo Tolstoi: Kreutzer-sonaatti (Basam Books 2011)

  1. Beryl Furman sanoo:

    Kuulin radiosta jälleen kerran Beethovenin Kreutzersonaatin. ja se taas toi mieleeni tuon suuren lukukoemuksen, minkä pieni Tolstoin kirja minulle antoi n. 40 v. sitten! olin silloin 20 v. mahtavaa että kirjaa saa jälleen! vanha teos on kyllä hyllyssäni, mutta sitä en antaisi pois, en edes lahjaksi pojalleni, joka nyt on 25 v.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>