Liian kaunis kaupunginosa

Olen kotiutunut hyvin. Satutin alaselkäni kirjalaatikoiden kanssa. Nostin niitä väärin (niin, niin, tiedän, täytyy nostaa jaloilla ja käsillä, ei selällä). Mutta väsyneenä ja stressaantuneena unohtaa oikeat asennot ja lihakset.

Nyt kaikki kirjat ovat onnellisesti hyllyissään. Kissa rakastaa ikkunanäkymää: puita, pikkulintuja ja kadulla kiirehtiviä ihmisiä. Täällä asuu niin tyylikästä väkeä, että olen itsekin usein kissan seurana ikkunassa. Ja hävettää mennä ulos, repalerääsynä kauniiden ihmisten keskelle. Tuntuu siltä, että tulisin tunkiosta. Olen muuttanut liian kauniiseen kaupunginosaan.

Kauneudesta tuli mieleeni, että syksy on nyt kauneimmillaan, niin olen kuullut monien sanovan. Se on totta. Lokakuu on kaunein syyskuukausi, jo senkin takia, että silloin on kahdet kirjamessut. En muista kertaakaan, että kirjamessuilla olisi ollut hirveä tai masentava sää. Vuoden 2012 supersateet Turussa olivat vain tunnelmallisia, eivät masentavia. Odotan innolla jo ensi viikolla olevia Helsingin messuja, sillä tänä vuonna Turku jäi muuttokiireiden vuoksi vain haaveen tasolle.

Muuton myötä on tapahtunut kaikenlaista. Hankin salikortin, olen käynyt joogassa (ensimmäistä kertaa elämässäni, ja pysyin jopa mukana!), tehnyt töitä, käynyt yliopistolla intensiivikurssilla, saanut uusia huikeita työtarjouksia ja juonut enemmän teetä kuin koskaan. Pikku hiljaa olen päässyt yli alkukesän (vai loppukevään?) tapahtumista. Koko kesän ja suurimman osan syksystäkin se vei, mutta luojan kiitos, olen jo tässä hetkessä. Näinkin hyvinvoivana.

Henkilökohtaisen elämän lisäksi lehdistön puolella on ollut viime aikoina kuhinaa. Lokakuun Rondo Classic -lehdessä on teemana kirjallisuus – kannattaa lukaista, jos musiikin ja kirjallisuuden välinen yhteys kiinnostaa. Allekirjoittanutta haastateltiin pakettiin myös.

Toinen vinkkini on Kirjallisuus- ja kulttuurilehti Särön syksyn suuri kaunokirjallisuuteen keskittyvä tuplanumero, joka tuli painosta kuun alussa. Osa lehden jutuista on käännetty saksaksi, sillä lehti lähti Frankfurtin kirjamessuille. On ollut ihanaa seurata ystävien menestystä Saksassa, kun olen itse keskittynyt lähinnä arkeen ja konkreettisiin asioihin, kuten siihen, miten saan 2 000 kirjaa 20 neliöön. Kollegoiden hyvä onni antaa toivoa siitä, että suomalaiseen kirjallisuuteen uskotaan maailmalla.

Oma kirjallinen tuottavuuteni on sekin kokenut pienimuotoisen renessanssin. Eilen pitkästä aikaa avasin käsikirjoituksen ja kirjoitin ihan omaehtoista tekstiä, enkä aina vain pelkkiä työjuttuja. Kirjoitin kolme liuskaa. Se on paljon, ainakin tällä hetkellä, kun kyse ei ole proosasta. Proosa uinuu, tartun siihen hetken päästä.

Tuntuu, että elän pelkässä muutostilassa, suuresta muutoksesta toiseen. Koko ajan sattuu ja tapahtuu (tänä vuonna lähinnä ikäviä asioita). Nyt syksyllä on alkanut tapahtua pieniä mukavia juttuja. Se tuntuu hyvältä. Pelkään silti koko ajan, että joku päivä saan taas puhelun, jossa kerrotaan maailman romahduttava tieto. Olen ollut äärirajoilla huhtikuusta lähtien, enkä tiedä kuinka paljon enää jaksaisin. Ehkä pelko ajan myötä laimenee, toivon niin.

Minulla on ollut ikävä tätä blogia. Ehkä nyt, uusien positiivisten muutosten myötä, saan taas enemmän aikaa ja energiaa keskittyä tähän.

Kategoria(t): Muu. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>