Lukuviikon päätös: mitä kirjallisuus merkitsee minulle?

Tänään on lukuviikon viimeinen päivä. Ihanan keväisen ja kirjapainotteisen viikon päätteeksi ajattelin pohtia hieman omaa tietäni kirjallisuuden ja lukemisen pariin.

Mitä kirjallisuus merkitsee minulle? Minulle kirjat ovat ennen kaikkea lohtu. Ne auttavat tilanteessa kuin tilanteessa ja uskaltaisin väittää, että jopa paremmin kuin muut ihmiset. Kirjaan tarttuessa kaikki on mahdollista. En voi sanoa, että koulukiusaaminen olisi saanut minut eristäytymään kirjallisuuden maailmaan, sillä viehtymys kirjoihin ilmeni vahvana jo reippaasti ennen kouluikää.

Niin hassulta kun se kuulostaakin, tiesin, mitä kirjoilta odottaa. Itse asiassa ainakin ala-asteella opittuani viimein lukemaan jopa hieman petyin siihen, mitä kirjallisuudella oli minulle tarjota. Odotin jotain hienompaa, järisyttäviä tarinoita. Lukemistani etenkin aluksi häiritsivät odotuksien tyssähtäminen seinään. Neiti Etsivä ei koskaan saanutkaan kunnolla turpaan, eikä kukaan kuollut. Mitään oikeasti rajua, (siis sellaista, joka olisi minut tyydyttänyt) ei tapahtunut oikein missään lasten- ja nuortenkirjoissa.

Toinen asia, mitä kirjallisuus merkitsee minulle on vapaus. Lukeminen ja kirjoittaminen ovat vapautta äärimmäisessä muodossaan. Uskon, että henkinen vankila on paljon pahempi kuin fyysinen, (noin mielenterveydelliseltä kannalta). Ajatuksen lento ja sanojen voima – mikään ei korvaa niiden tuomaa vapauden ja kaikkivoipaisuuden tunnetta.

Ennen kuin osasin lukea tai kirjoittaa, halusin kirjailijaksi. Sanelin tarinoitani kaikille, jotka vain jaksoivat kuunnella ja käskin heidän kirjoittaa ne ylös. Toiset raukat pakotin lukemaan nämä räpellykset. Koska olin lapsi, tekstejä sai vain kehua. Onneksi vanhempana opin pyytämään ja arvostamaan rakentavaa palautetta. Lisäksi toimitin ala-asteen aikana muistaakseni ainakin neljää eri omatekoista aikakauslehteä, joita myin muutamalla markalla tutuilleni. Muutama vuosi sitten sain eräältä sukulaiselta kirjekuoren, jonka sisällä oli näitä lyijykynällä piirrettyjä lehtiä.

Kolmas on kenties hieman kliseinenkin, mutta äärimmäisen tärkeä: minulle kirjallisuus on tietoa. Olen aina pitänyt lukemista sivistävänä harrastuksena, mutta vasta viime aikoina olen todella ymmärtänyt, kuinka paljon vähemmän tietäisin maailmasta, toisista kulttuureista ja historian tapahtumista, jos lukemiseni olisi jäänyt pakollisten oppikirjojen pieneen piiriin. Mieleen nouseekin kysymys, onko mikään harrastus sivistävämpää kuin lukeminen? En keksi yhtäkään. Sanokaa toki, mikäli teille tulee jotain mieleen.

Olen tietämättäni vuorannut elämäni kirjallisuudella. Lukiossa ollessani eksyin töihin läheiseen Suomalaiseen kirjakauppaan. Joitakin vuosia myöhemmin pääsin Turun yliopistoon opiskelemaan yleistä kirjallisuustiedettä. Sivuaineiksi otin kotimaisen kirjallisuuden sekä luovan kirjoittamisen. Opintojen ohella työskentelin mm. Suomalaisessa Kirjakaupassa, Turun sanomissa sekä tein freelancetöitä kirjallisella alalla. Vapaa-ajalla luin tai kirjoitin (välillä kävin tosin oopperassakin).

Tämä kehitys oli osin tiedostamaton, sillä kirjallinen kulttuuri kaikkine sivutuotteineen on aina kiinnostanut minua. Äärimmäiseksi heittäytyen voisi sanoa, että kirjallisuus on jonkinlainen elämän tarkoitus. Ihan sitä en uskalla allekirjoittaa, ainakaan vielä. Uskallan kuitenkin sanoa, että kirjallisuus on maailman hienoin ja kaunein asia. Sillä rakkaus kirjallisuuteen ja kirjoihin auttaa elämässä tilanteeseen kuin tilanteeseen. Nyt en uskalla edes ajatella millaiseksi elämäni olisi muodostunut, ellei maailmassa olisi kirjoja.

Kategoria(t): Kirjallisuus. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

10 vastausta kohteessa Lukuviikon päätös: mitä kirjallisuus merkitsee minulle?

  1. Tuulia/Lukutuulia sanoo:

    Voi olen niin samaa mieltä kanssasi! Lohtu, vapaus ja sivistys – sitä lukeminen parhaimmillaan tuo tullessaan!

  2. Liisa sanoo:

    Kauniisti kirjoitettu. Mielenkiintoista tuo mitä sanot lapsuuden pettymyksistä. Minä taas muistan, että lukemaan oppiminen tuntui siltä kuin olisi vasta oikeasti alkanut elää. Elämä ennen lukutaitoa oli mustavalkoista, sen jälkeen väriloistoa.

    • Marissa sanoo:

      Kiitos, Liisa! Minäkin kai odotin, että maailmasta olisi tullut yhtä väriloistoa kirjojen lukemisen myötä, (nykyisin tuleekin, onneksi!). Ehkä luin vain vääriä lasten- ja nuortenkirjoja. Vasta myöhemmällä iällä, lukiossa ja yliopistossa, alkoivat maailmaa värisyttävät lukukokemukset kohdallani.

  3. jaana sanoo:

    Minä olen kotoisin ei lukevasta-perheestä, eli mallia lukemiseen en kotoa saanut (tosin nykyään äitini on lähes yhtä ahkera lukija kuin minäkin), mutta jokin veto kirjoihin oli jo lapsuudesta saakka ja ne muutamat kirjat joita sain joululahjaksi olivat suoranaisia aarteita, joita luin moneen kertaa. Ja kun löysin kirjaston, maailma aukeni entisestään.

    Lohtu ja tieto ovat varmasti hyviä sanoja kuvaamaan kirjojen merkitystä myös minulle. Ja pidän kirjoista esineinäkin niin paljon, että minun on vaikea sopeutua äänikirjamaailmaan.

    • Marissa sanoo:

      Minäkin olen ei lukevasta ja ei kulttuuria harrastavasta perheestä. Siinä mielessä intohimo kirjoihin on ollut aika tuulesta temmattu, ehkä jopa jonkinlainen protesti. Kirjoja ei lahjaksi herunut, kaikki piti itse ostaa tai kirjastosta lainata.

      En ole kokeillut yhtään äänikirjoja, mutta olen jo pidemmän aikaa miettinyt, että olisi kiva kokeilla. En ole vain saanut aikaiseksi, vielä. :)

  4. Minullekin kirjallisuus on elämäntarkoitus. Ja vapautta ja tietoa. Lohtuakin, sekä hillintää, mahdollisuutta. Mukavaa vappua Marissa!

  5. Elina sanoo:

    Tiivistät kirjallisuuden merkityksen hienosti! Näitä ajatuksia oli ilahduttava lukea!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>