Milan Kundera: Esirippu (Siltala 2013)

Olen kuullut tšekkiläisestä Milan Kunderasta ties kuinka paljon. Hänen kirjojaan rakastetaan, arvostetaan ja häntä pidetään hyvänä esseistinä sekä ajattelijana. Vaikka kirjahyllyssäni komeilee ainakin neljä Kunderan teosta, jostain syystä niiden lukeminen on vain jäänyt.

Esirippu (Siltala 2013) kiinnitti huomioni aiheellaan ja käsittelytavallaan; teos sisältää esseitä kirjallisuudesta ja etenkin romaanitaiteen filosofiasta. Klassisin kysymys lienee, mitä on romaani?

Samoja asioita käsittelee Péter Esterházy fiktion muodossa romaanissaan Pitkin Tonavaa eli kreivitär Hahn-Hahnin katse (WSOY 2012). Esterházyn teoksessa viitataan useampaan kertaan Kunderaan ja hänen pohdintaansa Itä- ja Keski-Euroopan problematiikasta, ja näiden kahden teoksen lukeminen rinnakkain tuottaakin mukavaa dialogia.

Esirippu on seitsemään osaan – tai kokonaisuuteen – jaettu kokoelma. Jokaisessa osassa käsitellään kirjallisuuden (ja tarkemmin sanoen romaanin) perusluonnetta ja olemusta. Kundera lähestyy taidetta ensisijaisesti sen historiallisuuden kautta. Ilman historiaa taiteesta ei jää paljoa jäljelle, tässä olen hänen kanssaan samaa mieltä.

Kundera ei myös halua nähdä kirjallisuutta jonkin tietyn maan saavutuksena, vaan hänen ideaalinsa on kohdella kirjoja goetheläisittäin maailmankirjallisuutena, vailla kansallisia rajoja. Tämän vuonna 1827 esitetyn idean mukaan hyvän kirjallisuuden tulisi ylittää kaikki kieli- ja kansalliset rajat ja olla näin ollen universaalia.

Kundera sivuaa kirjojen loputonta rönsyilyä pitkin maailmaa ja mantereita. Hän toteaa osuvasti: ”elämä lyhyt, lukeminen pitkä”. Tunnistan hyvin tilanteen, jossa hyviäkin kirjoja täytyy karsia lukulistalta vain sen vuoksi, ettei ole aikaa lukea. Kirjaihmisen ikuinen onni on, etteivät kirjat koskaan lopu kesken.

Ja lopuksi ehkä kaikkein tärkein: nautin Kunderan käsityksestä nähdä esteettiset aspektit ja kysymykset osana eksistentialismia. Sillä loppujen lopuksi, mikä olisikaan enemmän eksistentialistinen kysymys kuin taju kauneudesta?

Esseet ovat todella nautittavaa luettavaa. Huh, olen niin tyytyväinen tähän lukukokemukseen, etteivät sanat riitä sitä juuri erittelemään. Haluan vain lillua Kunderan pohdinnoissa. Esirippu muistutti, että essee on jumalan luoma laji, kunhan taidon vain taitaa. Teos sopii mainiosti kaikille kirjallisuudesta ja tasokkaasta esseistiikasta kiinnostuneille.

Kategoria(t): Kirjallisuus Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta kohteessa Milan Kundera: Esirippu (Siltala 2013)

  1. Oi, pitäisi tutustua. Kun olisikin aikaa-aa!

  2. Marissa sanoo:

    Voi ei, kyllä sitä aikaa on, jos ei nyt niin myöhemmin. Tsemppiä kiireiden parissa ja toivottavasti pääset pian eroon stressistä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>