Minne katosi vuosi?

Mihin on tämä vuosi kulunut? Liian hurjaa vauhtia kurvasi kulman taakse ja jätti minut yksin. Todella kummallista ajatella, että jo muutaman viikon päästä tätä vuotta ei enää ole kuin muistoissa.

Vuoteni on ollut täynnä muutoksia. Ensimmäistä kertaa kuitenkin huomaan, etten kyllästy tai haikaile mitään aktiivisia muutoksia elämääni (jos ei lasketa niitä ikuisia ”voisin syödä terveellisemmin/urheilla enemmän/yms.”-mantroja). Minulla on nimittäin aina ollut paha tapa kyllästyä kaikkeen puolen vuoden tai vuoden jälkeen. Siksi kalenteri on ollut täynnä erilaisia projekteja, koulutuksia ja työpaikkoja.

Tänä vuonna olen vain ollut. Olen antanut muutosten tulla sitä vauhtia, mitä ovat ottaneet tullakseen. Olen mm. muuttanut, julkaissut esikoisteoksen, eronnut, opiskellut, antanut kodin maailman ihanimmalle kissalle, löytänyt rakkauden ja tehnyt töitä. Nyt on hyvä olla. Olen kai jossakin määrin rauhoittunut (tai sitten vain vanhentunut).

Viime aikoina olen ollut onnekas. Superonnekas, etten sanoisi. Olen saanut mukavasti apurahoitusta seuraavaa teostani varten, ja vasta hetki sitten kuulin, että pääsen ensi kesänä Nuoren Voiman Liiton residenssiin kuukaudeksi. Edellytykset taiteelliselle työskentelylle ovat siis ihanteelliset. Sain myös kutsun esiintymään Prosakiin, mistä olen todella otettu. Pidän tapahtuman konseptista.

Vuosi on ollut kaikin puolin huumaava. Kuten moni varmasti voi allekirjoittaa, kirjavuosi 2013 on ollut aivan uskomattoman hieno! Olen lukenut todella huikeita teoksia. Muutamina mainittakoon Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme (Teos), Maija Muinosen Mustat paperit (Teos), Emmanuel Carrèren Limonov (Like) sekä Asko Sahlbergin Herodes (WSOY).

Eilen olin WSOY:n ja Tammen kirjakaupassa joululahjavalvojaisissa. Ryystin ihanan makeaa punaista glögiä, seilailin kirjapinojen välissä, juttelin tuttujen kanssa ja ahdistuin väentungoksesta. Tein aika piakkoin ostospäätökseni: Ville Rannan sarjakuvaromaani Kyllä eikä ei (jonka luin jo, helvetin hyvä, etten sanoisi!), Ville Kivimäen Murtuneet mielet (Tieto-Finlandia 2013) sekä Panu Tuomen runokokoelma Sylviuksen uurre, (jonka luin jo viime vuonna, mutta joka oli niin hyvä, että se oli pakko saada omaan hyllyyn).

Vielä muutama yliopistollinen deadline olisi edessä, samoin muutaman työtekstin kirjoittaminen. Sitten tämä vuosi onkin jo paketissa. Haaveilen jo joululomasta ja siitä, mitä aion lukea vuodenvaihteessa.

Kategoria(t): Kirjoittaminen, Muu. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>