Mitä kirjoitusvirheet kertovat?

Ei luultavasti ole olemassa kirjaa, jossa ei olisi yhtään kirjoitusvirhettä. Ei ole olemassa niin hyvää oikolukijaa, jolta ei jäisi pieni kömmähdys huomaamatta, vaikka teos luettaisiin kuinka monta kertaa. Ennen etsin lähes maanisesti kaikista teoksista virheitä, ihan vain siitä ilosta että pääsin ilkkumaan oikoluvun huolimattomuutta. Nykyisin ja etenkin lukiessani aiemmin tällä viikolla Jyrki Vainosen uusinta romaania Swiftin ovella (Tammi 2011) lähestymistapa virheisiin oli lähes päinvastainen.

Tällä kertaa mieltä ei kaihertanut ärsytys vaan kiinnostus, sillä kaikki Vainosen kirjasta bongaamani virheet toistivat samaa kaavaa. Kyseessä oli usein sanan väärä taivutus tai hullunkurinen sanajärjestys. Etenkin ensimmäisen kaltainen kömmähdys sai minut miettimään, missä muodossa lause oli ennen viimeistä muokkauskierrosta ollut.



Jälkimmäisestä virhetyypistä otin esimerkiksi seuraavanlaisen lauseen: ”Potilaista viilleltiin ja ihoa poltettiin”, (s. 112). Ei ole varmaa, olisiko lauseessa tarvittu muotoa ”potilaita” vai olisiko ”ihoa” sanan pitänyt tulla vasta toisen verbin jälkeen. Oli kyseessä kumpi tahansa, mielenkiintoista on se, millaiseksi lause on vahingossa jäänyt ja millainen se kenties aiemmin oli. Lausetta on mahdollisesti muokattu kaksi, kenties useamman kerran.

Useimmiten virheet ovat inhimillisiä huolimattomuusvirheitä, joko sieltä puutuu kirjain tai sitten niitä on liiikaa. Tässä mielessä Vainosen kirjan virheet olivat erityislaatuisia, sillä siinä missä näppäilyvirheet ovat sangen yleisiä, tällaisia rakenteellisia erehdyksiä näkee harvemmin. Niissä on aina tarina takana. Ja mikä kaikkein tärkeintä: se on tarina, jota lukijalle ei haluttu kertoa. Näitä virheitä löytäessä tuntuu kuin siinä olisi jotain tirkistelynomaista. Suorastaan säädytöntä. Kurkistan tuon unohtuneen verbimuodon tai väärän sanajärjestyksen kautta johonkin vanhaan versioon, josta ei pitäisi olla minkäänlaisia jälkiä näkyvillä.

Itselleni tapahtuu samanlaisia virheitä. Paljon. Kun ajatus juoksee niin nopeasti, etteivät edes sormet näppäimistöllä ehdi reagoida ja muokata kaikkea ennen kuin olen jo muokkaamassa seuraavaa virkettä, jopa kokonaista seuraavaa kappaletta. Siinä on jotakin niin tunnistettavaa ja inhimillistä. Tekisi mieli osoittaa väärämuotoista verbiä ja huutaa ”Jyrki, minä tunnen sinun tuskasi!”. (Olen vältellyt käsikirjoitusta taas viime aikoina liiankin kanssa, saisin hävetä, mutta kun se muokkausvaihe on vain niin karmea).



On ihanaa katsella, kuinka kirjailijan koko työ: alkuperäinen teksti, muokkaaminen, toinen ja kolmas muokkauskerta näyttäytyvät lukijalle toisiaan leikkaavina pintoina lopullisissa kansissa. Herää pakostakin kysymys, monennessa versiossa käytettiin lausetta, joka vaati muotoa ”potilaista” ja missä versiossa lause sanan ympäriltä muutettiin lopulliseen muotoonsa? Oliko kyseessä kaksi aivan erillistä kokonaisuutta, jotka yhdistettiin yhdeksi vai mistä moinen verbaalinen järjettömyys? Liekö Vainonen tuota itsekään muista.

Vainosen kirjassa oli muitakin samanlaisia jäännöksiä menneistä versioista. Jossakin vaiheessa mielessäni kävi ajatus siitä, että virheet olivat tahallisia. Vainosen tuorein romaani pohtii ajan rakennetta ja kerroksellisuutta. Sitä, että aika olisikin rakentunut aivan eri tavalla kuin kuvittelemme sen olevan. Näin ollen näissä virheissä voisi nähdä olevan kaksi aikatasoa päällekkäin. Sekä menneisyys, (se, mitä lause sanoi ennen kuin se muokattiin) sekä nykyisyys, (vaikka sanan muoto olisi väärä, lukija osaa mielessään korjata sen ja ”uudesta” lauseesta tulee ymmärrettävä).

Ja jos joku haluaa tietää jotakin enemmän itse Vainosen teoksesta, niin kerrottakoon, että teen siitä parhaillaan kritiikkiä Lumoojan seuraavaan numeroon. Saattaa olla, että se julkaistaan myös verkossa, mutten osaa sanoa vielä varmaksi.

Kategoria(t): Kirjallisuus, Kirjoittaminen Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>