Musiikkitalon nimikkoleivos on pahaa

Viime toukokuussa kirjoitin siitä, kuinka ihastunut olin Musiikkitalon kahvilaan, sen hiljaisuuteen sekä HKO-leivokseen. Halusin lisää, jokaiselle talon toimijalle oman nimikkoleivoksen. Jokin ylempi taho, (luultavasti Musiikkitalon kahvion henkilökunta) kuuli rukoukseni, sillä viimeksi kun kävin lorvimassa Musiikkitalolla, huomasin ilokseni siellä talon oman kakkupalan. Pidän paljon rakennuksen logosta – se on minusta hieno! – ja päätin saman tien testata, miltä tämä herkku oikein maistuu.

Moni kakku päältä kaunis, sanotaan. Tällä kertaa pääsin kokemaan virttyneen sanonnan todeksi aivan konkreettisesti.

Olisiko kakunpala ollut, ellen aivan väärin muista, niin vadelmajogurttileivos? Oli tai ei, sisältöhän ei sinänsä vaikuttanut kokemukseen, ainakaan kovin positiivisesti. Kuulostaa herkulliselta, (ja näyttääkin; pidän kaikesta yksinkertaisesta sekä selkeistä muodoista) mutta todellisuudessa leivos oli kumimainen, päältä kuivunut ja sisältäkin vain aika ajoin pehmeä. Kaiken lisäksi maku oli mielestäni Musiikkitalon tarjoamien herkkujen laimeimmasta päästä: se ei maistunut oikein miltään. Ehkä sen vuoksi en muistakaan, mitä leivos piti sisällään. Siitä ei jäänyt makumuistiini muuta kuin tuo toivoton kumimaisuus ja hyytelömäinen, ontto mitäänsanomattomuus.

Voi kurjuus! Lienee sanomattakin selvää, että olin todella pettynyt. HKO-kakku oli niin herkullinen ja ihana, etten uskonut käsintehtyjen kakkujen edes onnistuvan vetämään tällaista pohjanoteerausta. Voi perhana, että ottikin päähän. Ensin meinasin valittaa leivoksesta kahvilan työntekijöille, mutta ystäväni porhaltaessa äkisti paikalle päätin sittenkin antaa asian olla. Ehkei olisi pitänyt.

Nielin siis kakkuni ja päätin purra huultani.

Mikäli positiivisia puolia kokemuksesta etsii, niin ainakin se, että kakku oli Musiikkitalon oma nimikkokakku. Jos leivos nimittäin olisi ollut omistettu esimerkiksi RSO:lle, en todellakaan olisi jättänyt asiaa sikseen. Se olisi ollut kunnianloukkaus! Näin ollen on parempi, että mikäli pahoja kakkuja täytyy asiakkaille tarjoja, niin mokat sentään menevät Musiikkitalon harteille, eivät (viattoman) taiteellisen henkilökunnan.

Tällaista raporttia tällä kertaa. (Herkullista) RSO-leivosta odotellessa.

Kategoria(t): Klassinen musiikki Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>