Olli Mustosen Tuuri ja muutama venäläinen Musiikkitalolla 1.11.

Jokainen käynti Musiikkitalolla osaa aina yllättää. Mikä talo, mikä sisältö! Marraskuun ensimmäisen kunniaksi menin Helsingin kaupunginorkesterin konserttiin. Johtajana oli pianistina tunnettu Olli Mustonen.

Aloitin hemmotteluillan jo viideltä Musiikkitalon kahvilasta, jossa nautin sitruuna-kamomillateetä ja kirpeän syksyistä karpalokakkua. Nautiskelin kaikessa rauhassa ja imin talon tunnelmaa itseeni. Kuuden jälkeen ihmisiä alkoi virrata aulaan tasaiseen tahtiin. Kaikilla oli kauniit vaatteet, miehillä puvut. Voi, kuinka olen kaivannut tätä! Törmäsin superpianisti Iiro Rantalaankin, jolle menin suulaana tietysti hölöttelemään kaikkea hölmöä. Hän oli ihana, (mites muuten, kun kyseesä on Iiro?).

Kun istahdin konserttisalissa paikalleni – lavan eteen viidennen rivin keskipaikkeille – ajattelin, ettei juuri parempia puitteita konsertille voi olla.

Ensimmäisenä soittoon pärähti Rodion Štšedrin (1932) Liettualainen saaga (2009). Štšedrinin sävellykset tekivät minuun suuren vaikutuksen jo vuonna 2010 kun olin Kansallisoopperassa kuuntelemassa Lumottu vaeltaja-nimistä oopperaa, (jonka johti lempparikapuni Valeri Gergiev).

Liettualainen saaga, (tämä oli muuten Suomen enskari!) oli huikea ja todella štšedrinmäinen teos. Vaikuttava, todella värisyttävä. Kolmetoistaminuuttinen pläjäys on muuten kuunneltavissa Yle Areenalta kuukauden ajan. Suosittelen tutustumista teokseen, mikäli venäläinen nykyklassinen musiikki kiinnostaa.

Keskimmäisenä soitettiin Mustosen ensimmäinen sinfonia Tuuri (2012), joka on sävelletty orkalle ja baritonille, (kuunneltavissa myös Areenalta). Juha Kotilaista oli mukava kuunnella, (ja katsella). Mies näytteli sopivasti, ei yli eikä ali. Juuri sen verran, kun konserttisalissa on tyylikästä eläytyä. Ah. Kotilainen oli meikäläiselle uusi tuttavuus, kuuntelen mielelläni baritoneja aina kun vain mahdollista.

Viimeisenä soitettiin lempparisäveltäjäni Sergei Prokofjevin (1891-1953) Sinfonia nro 5, (kuunneltavissa tästä). Se oli varmaan huikein kuulemani Prokofjev! Oli ihanaa katsoa, kuinka Mustonen antoi parastaan. Hän selvästi nautti johtamisesta – ja kukapa ei nauttisi Prokofjevista? Vierelläni istuvat herrasmiehetkin jammailivat niin paljon kuin takamus tuolissa kehtasivat. Mustosen johtamana onnistuin kuulemaan teoksesta puolia, joihin en ollut aiemmin edes kiinnittänyt huomiota. Hänen energiansa huokui ja tarttui kuuntelijoihin, (joista tulikin katsojia, kun huomasin yhä useamman kyttäävän vain Mustosen liikkeitä).

Täytyy sanoa, että Olli Mustosella on kyllä maailman romanttisin ote johtamiseen! Teki niin mieli hypätä muutaman penkkirivin yli lavalle jammailemaan herran kanssa. Hän tosiaan johti kuin Prokofjev olisi maailman romanttisinta musiikkia, (tosin minun mielestäni se onkin). Vau, ei tätä voi kuin ihailla. Ja fiilistellä. Se tunteen palo, välitön fiilis. Voi että se Mustonen on ihana, ja niin söpökin! Välillä lavalta kuului vain jalkojen tömpsähdys, kun hän kirjaimellisesti pomppi korokkeella. Heiluminen oli sitä luokkaa, että pelkäsin viulistien saavan turpaansa.

Kun konsertti oli päättynyt, olin niin innoissani, että olisin halunnut nuolla koko lavan. Sen jokaisen sentin. Mustosen, Kotilaisen, soittajien hien. Oi että, mikä konsertti! Ja oi, mitä musiikkia!

Jostakin syystä katsomo oli varsin tyhjä kun vertaa siihen, että yleensä salissa on muutama hassu vapaa paikka. Ihmettelen tätä suuresti, (Prokofjevin luulisi aivan vetävän paljonkin porukkaa) sillä tämä konsertti oli yksi mahtavimmista Musiikkitalo-kokemuksistani.

Kategoria(t): Klassinen musiikki Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta kohteessa Olli Mustosen Tuuri ja muutama venäläinen Musiikkitalolla 1.11.

  1. Susanna sanoo:

    Minun täytyy häveten tunnustaa, etten ole vieläkään käynyt Musiikkitalossa. En ole juuri muutenkaan istunut konserteissa, vaikka uskoisin kyllä nauttivani niistä. Pitääkin yrittää jossain vaiheessa saada lähdettyä jonnekin!

    Blogissani on muuten sinulle jotain. En tiedä huolitko tällaisia blogitunnustuksia, mutta ota tai jätä. :)

  2. Marissa sanoo:

    Kannattaa ihmeessä käydä Musiikkitalolla edes vaikka kahvilla! Kahvila on ihana: rauhaisa, kaunis ja mikä parasta, siellä ei soi rasittava musiikki niin kuin useimmissa kahviloissa.

    Kiitos paljon tunnustuksesta! Niitä ei ole tulvaksi asti vielä tullut tähän osoitteeseen :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>