Orkesterileivoksia!

Viime aikoina olen istuskellut Musiikkitalolla ja hemmotellut itseäni joko konsertin tai sitten kakkukahvien muodossa. En voinut vastustaa kiusausta, kun törmäsin suloiseen mustikkamousseleivokseen, jonka kruunasi ”Helsingin kaupunginorkestari”-tekstillä varustettu valkosulkaasta valmistettu laatta. Kakku oli mielettömän herkullista; raikas, ei liian makea. Olisi perin ihastuttavaa, jos kaikilla Musiikkitalon toimijoilla olisi oma nimikkoleivoksensa. Se toisi paljon enemmän ytyä kahvilaelämään. Näin markkinointivinkkinä.

Kävin 13.4. kuuntelemassa RSO:ta huippukapu David Zinmanin johdolla ja perjantaina 27.4. taas RSO:ta, tällä kertaa Sakari Oramon ja sopraano Anu Komsin kera.

Pahoittelen, etten ole kirjoittanut näistä kahdesta konsertista tänne sanan vertaa. Olen ollut liian töissä. Liian kiinni. Liian kaikkea. Ja niin väsynyt, että olen antanut itseni yksinkertaisesti nauttia siitä hurmoksesta, jota konserttielämys minulle tuo ilman, että kyttään ympäristöä silmä kovana takaraivossa ajatus siitä, mitä aion kirjoittaa asiasta tänne. Otin niin sanotusti taiteellisen vapauden koskien omaa blogiani.

Kun minulle ilmoitettiin J. H. Erkon kirjoituskilpailusijoituksesta ja sain kuulla, että minun tulisi olla Mikkelissa 26.4. kieltäydyin kohteliaasti, sillä Musiikkitalolla oli Helsingin kaupunginorkesterin konsertti, johon olin ostanut liput jo aika päiviä sitten. Väänsimme jonkin aikaa kättä puhelimitse, kunnes henkilö sai minut vakuutettua siitä, että voin tämän kerran jättää Olari Eltsin näkemättä. Olin asiasta katkerana kauan. Varsinkin kun soittivat Sibeliusta.

Onneksi sain lopulta ihan hyvän mielen, kun Mikkelin ”keikka” meni suorastaan loistavasti ja onnistuin piristämään ystävääni yllättävällä syntymäpäivälahjalla. Kun menin kuluttamaan Musiikkitalon lipunmyyntitiskiä seuraavan kerran, satuin kysymään perin yleisluontoisen kysymyksen: ”Olisiko jotain konsertteja tulossa?”. Tämä varmasti myyjää turhauttanut kysymys kannatti, sillä sain perjantaille 27.4. ”lohdutuskonsertin”, tuon aiemmin mainitsemani RSO:n keikan avec Oramo ja Komsi.

Seuraavaksi menen kuuntelemaan Radion sinfoniaorkesteria 11.5. kun Osmo Vänskä on puikoissa. Se onkin sitten kevään viimeinen konsertti minun osaltani, ellen sitten onnistu saamaan peruutuspaikkoja joihinkin muihin kemuihin. Ainakin kaksi perjantaita ja lauantaita olisi kalenterissa vapaana, joten luultavasti menen vielä norkoilemaan Musiikkitalon lippupisteen lähettyville lähiviikkoina. Ehkä meikäläistä taas onnistaa.

Mutta nyt takaisin asiaan: Hei, minä haluan RSO-leivoksen ! Ja olisi ihanaa saada oma kakunpala myös Okko Kamulle !

Kategoria(t): Klassinen musiikki Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>