Péter Esterházy: Sydämen apuverbit (WSOY 1991)

Péter Esterházy (s. 1950) on Unkarissa ilmiö. Hänen tekstejään rakastetaan ja vihataan, hän on nero ja lahjaton plagioija. Kaiken lisäksi hänen sanomisiaan ei voi uskoa. Mikä on totta ja mikä ei, mikä leikkiä ja mikä vakavaa? Kaikki tämä on kirjailijalle tyypillistä sekä teksteissä että haastatteluissa.

Ja minä rakastan tätä miestä. (Katso Esterházy-raporttini vuoden 2012 Helsingin kirjamessuilta.)

Sydämen apuverbit (alkup. A szív segédigei 1985, suom. Hannu Launonen) oli ensimmäinen Esterházy-suomennos. Onneksi olemme saaneet mieheltä edes kolme teosta suomeksi, vaikka vielä olisi pitkä matka: olisi ihana saada ainakin hänen pääteoksensa Harmonia cælestis (2000) sekä Termelési-regény. Kisssregény (”Tuotantoromaani”, 1979) suomeksi.

Sydämen apuverbit on yksi viidestä pienoisromaanista, jotka päätyivät vuonna 1986 julkaistuun suurteokseen Johdatus kaunokirjallisuuteen (Bevezetés a szépirodalomba). Samana vuonna ilmestyi myös Péter Nádasin järkälemäinen Muistelmien kirja (Emlékiratok könyve), ja yhdessä nämä kaksi teosta mullistivat unkarilaisen proosan.

Sydämen apuverbit on tarina äidistä. Siitä, että äiti kuolee. Se on tarinan aihe, alku ja ydin. Lapset kokoontuvat ympäri maailman kotimaahansa. Järjestelevät hautajaiset ja käyvät läpi ristiriitaisia tunteita sekä toisiaan että vanhempiaan kohtaan. Keskellä kirjaa näyttämö käännetään päälaelleen: äiti astuu ääneen ja suree kuollutta poikaansa. Äidin ääni on lähes hysteerinen, täynnä katkoksia ja pistäviä hengenvetoja. Sukelletaan omaan lapsuuteen, nuoruuteen, ensirakkauteen ja sitten hypätään taas pojan hautajaisiin.

Kolmas ääni tulvahtaa jokaisen katkelman lopuksi, kun kappaleiden perään on lisätty katkelmia muiden kirjailijoiden teksteistä. Kaiken lisäksi lainaukset eivät välttämättä ole suoria, vaan kirjailija on saattanut muokata niitä omaan tarinaansa sopivaksi. Nämä katkelmat kommentoivat, lähenevät ja loittonevat tarinan keskijuonteesta.

Esipuheessaan Esterházy on luetellut pitkän listan kirjailijoista, joilta on lainannut tekstiä joko suoraan tai muokattuna. Kaikkien hyvien sääntöken mukaan myös oma nimi on listassa, ettei tule syytettä itsensä plagioimisesta. Voi kuvitella, että tämä ei-niin-hienovarainen tapa lainata muiden tekstiä kerää paljon kritiikkiä.

Lopuksi näkökulma kellahtaa taas nurin – tällä kertaa ilman ennakkovaroitusta. Palataan pojan pään sisälle, äidin kuolinvuoteen ääreen.

Juonta on vaikea, lähes mahdotonta kuvailla, sillä kuten yrityksistäni varmaan huomaa, kerronta on fragmentaarista ja lennokasta. Kappaleet ovat lyhyitä, ja yhden kappaleen sisällä tapahtumapaikka ja -aika saattavat muuttua hetkessä. Koskaan ei ole varmaa, missä ollaan ja kenen kanssa, kuka puhuu ja mistä.

Mistä on oikein kyse!? Onko tässä mitään järkeä? On.

Sydämen apuverbit vaikuttaa yritykseltä kertoa jostakusta henkilöstä – tässä tapauksessa äidistä – mutta jonka kieli ja kirjoittamisen luonne tekevät lähes mahdottomaksi. Avuksi on otettu jopa äärimmäiset keinot: muiden kirjailijoiden sanat. Viimeisellä sivulla Esterházy kirjoittaakin: ”Loppu. Tästä kaikesta minä vielä kerran kirjoitan täsmällisemmin.” (s. 138). Tämä ”vielä kerran” näytti olevan vuonna 2009, kun Esterházy kirjoitti toisen romaanin (Semmi művészet, suomeksi ”Ei taidetta”) äidistään.

Juuri tämän lähes epätoivoisen ”yrityksen” vuoksi kirja on todella kaunis. Se on täynnä tuskaa, vihaa, rakkautta, selittämätöntä ja jäsentymätöntä tunnemyrskyä. Etenkin loppupuoli sai yksinkertaisuudessaan ja selkeydessään meikäläisen hiljaiseksi. Onko mahdollista piirtää kuva toisesta ihmisestä muistojensa perusteella? Kirja viittaisi siihen, että ei. On liikaa ristiriitaisuuksia ja ambivalentteja tunteita, jotta se olisi mahdollista.

Täytyy sanoa, että Esterházy ei ole mikään helppo kirjailija, ainakaan minulle. Tarvitsen aikaa ja keskittymistä, selaamalla tai väsyneenä en saa tästä teoksesta mitään irti. Tällä hetkellä odotan pakettia tulevaksi Amazonista. Siellä on on Esterházyn teokset The Book of Hrabal (Hrabal könyve), A Little Hungarian Pornography (Kis magyar pornográfia) sekä äsken mainitsemani Not Art. Kevät siis jatkuu Esterházyn parissa!

* * *

Kirjabloggaajien Vanhan kirjan päivä 9.4.2014

Kirjabloggaajat viettävät 9.4. Vanhan kirjan päivää esitellen blogeissaan muita kuin uutuuskirjoja. Vanhat kirjat tunnetaan joissain piireissä lähinnä kirjahyllyjä rumentavana roinana, mutta lukijoilleen ne tarjoavat korvaamattomia muistoja, uusia ajatuksia ja muita onnen pipanoita. Kirjabloggaajat haluavat Vanhan kirjan päivällä muistuttaa niistä luetuista ja koetuista kirjoista, joiden parasta ennen -päivä saattaa kirjakaupassa olla jo ohi. Uutuuskirjat saavat paljon huomiota myös blogeissa, mutta tänään on vähän vanhemman kirjan päivä. Kirjabloggarit muistuttavat erityisesti tänään, ettei kirja happane vanhetessaan. Vaikka kirjan elinkaari kaupallisilla markkinoilla on lyhentynyt, löydät vanhemman kirjan kirjastosta.

Nyt lukuviikon keskiviikkona on myös Mikael Agricolan ja suomen kielen päivä.

Kategoria(t): Kirjallisuus Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta kohteessa Péter Esterházy: Sydämen apuverbit (WSOY 1991)

  1. Unkarilainen kirjallisuus on aluetta, jonka olen lukijana lyönyt täysin laimin. Oma on häpeäni. Esittelemäsi kirja kuulostaa kiintoisalta mutta vaikealta. Ehkä voisi aloittaa jostain helpommasta?

  2. Marissa sanoo:

    Hei Kirsi, kiitos kommentista! Jos unkarilainen kirjallisuus kiinnostaa, niin suosittelen lämmöllä Magda Szabón romaaneja (Metsäkauris, Paulan tähden). Kummatkin ovat uskomattomia psykologisen realismin helmiä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>