Praha

Pohdimme mieheni kanssa pitkään, minne matkustaisimme keväällä. Firenze, Budapest, Praha vai kenties Krakova. Tulimme pian siihen tulokseen, että kevät täytyy ehdottomasti viettää itäisessä Euroopassa, Prahan tapauksessa ennemminkin itäisessä Keski-Euroopassa. Kumpikaan ei ollut aiemmin käynyt Tšekeissä, joten siinä mielessä matkakohde vaikutti todella hyvältä.

Itse osasin laskea Tšekkejä puoltaviksi asioiksi yhdeltä istumalta ainakin kuusi: Antonín Dvořák, Leoš Janáček, Alfons Mucha, Franz Kafka, Jaroslav Hašek sekä Milan Kundera. Mikä taiteen paratiisi! Päätös oli siis helppo: Prahaan!

Vietimme tässä sadunhohtoisessa kaupungissa kuusi päivää. Hotellimme sijaitsi ihanteellisella paikalla aivan kuuluisan nähtävyyden Kaarlen sillan (Karlův most) lähellä, mukavan kävelymatkan päästä kaikesta. Teimme samantyyppisen päätöksen kuin viime talvena Tallinnassa käydessä: emme poistu vanhasta kaupungista. Se oli yllättävän helppoa, sillä Prahassa ei tuntunut olevan mitään muuta kuin ikivanhaa rakennusta toisensa perään.

Vanhankaupungin raatihuoneen kuuluisa astronominen kello (staroměstský orloj) oli yhtä huikea kuin kuvissa. Eksyimme paikalle sopivasti tasatunnin tienoilla, jolloin alkaa pieni nukkekabaree. Kelloa katsoessa on uskomatonta ajatella, että se on rakennettu jo niinkin varhain kuin 1410.

En muista ainakaan hetkeen olleeni missään Prahan kaltaisessa paikassa. Kaupunki on niin vanha, että hirvittää. Moni pieni yksityiskohta todisti tästä, esimerkiksi useita rakennuksia koristi aurinkokello. En muista Suomessa nähneeni yhtäkään rakennuksen seinään alkuperäisesti maalattua aurinkokelloa, mutta Prahassa niitä oli vähän joka paikassa.

Myös kirjallisuus oli vahvasti esillä katukuvassa. Jaroslav Hašekin luomalle kunnon sotamies Švejkille on omistettu ravintolaketju, jonka ravintoloita löytyy lähes joka nurkalta. Myöskään Marina Tsvetajevan Prahan vuosia kaupunki ei ollut unohtanut.

Prahaa ei voi myöskään ohittaa ilman sen kenties suurinta kirjailijaa: Franz Kafkaa. Tällä kertaa ainoa kosketuksemme kyseiseen henkilöön oli kuohuviinipullo Franz Kafka náměstín (Kafkan aukion) mielikuvituksellisesti nimetyssä kahvilassa Café Franz Kafka.

Juutalaiskortteli (Josefov), joka sijaitsee Vanhankaupungin (Staré Město) pohjoispuolella, oli täynnä huikeita rakennuksia. Eksyimme lounasaikaan tšekkiläisen nykytaiteen galleriaan Dvorak Sec Contemporary, jossa oli meneillään Roman Týcin näyttely nimeltä ”…jen blbni, zkazíš to všem!” (suomeksi jotakuinkin: ”älä viitsi pilata tätä kaikilta!”).

Yhdessä huoneessa – itse asiassa gallerian aulassa – oli rautaverkkotaulujen lisäksi kuusi törmäilyautoa. Týc itse saapui paikalle seuralaisen kanssa hurjastelemaan ajoneuvoilla ja sai meidät ylipuhuttua leikkiin mukaan. Niinpä kolistelimme menemään gallerian aulassa, tarkoituksena törmäillä toisiin niin lujaa kuin mahdollista! Moni pysähtyi lauantaikävelyllään ikkunan taakse, mutta harva uskaltautui sisälle asti.


Roman Týc: Autodrom, 2014.
Kuva Dvorak Sec Contemporary.

Týc on aiemmin tehnyt tauluja mm. ihmisten tuhkista sekä käynyt kaupungilla lisäämässä 50 tuunattua versiota jalankulkijoiden liikennevaloista (mm. sammuneen ja ristillä roikkuvan hahmon). Vaikka kaupunkilaiset rakastivat uusia liikennesymboleja, poliisi ei: taiteilija istui kuukauden vankilassa kiitokseksi tempustaan. Huh, miten mielenkiintoinen taiteilija.

Pienen kosketuksen prahalaisten arkeen sain, kun mieheni sairastui. Kävelin ensin sairaalaan, mutta heillä ei ollut apteekkia (!?). Sain kuulla, että Prahan ainoa sunnuntaisin aukioleva lékárna sijaitsi toisella puolella kaupunkia. Olin ihaillut jo jonkin aikaa ikivanhoja punavalkoisia ratikoita. Tilaisuus hypätä kyytiin tuli, kun lähdin metsästämään lääkettä. Loppupäivät yritin parhaani mukaan hoitaa matkaseurani flunssanpoikasta Andělista hakemillani pillereillä.

Iltapäiväkahvi kahvila Hergetova Cihelnan terassilla, missä nautimme reissun herkullisimmat cappuccinot. Näkymässäkään ei ollut valittamista: istuimme kauan hiljaisen Vltavan äärellä ja kylvimme kevätauringosta. Kahvihetken kruunasi eksyminen kirjakauppaan, josta mukaan lähti kroatialaisen Slavenka Drakulićin kiitetty esseekokoelma How We Survived Communism and Even Laughed (1991).

Praha on yllättävän hiljainen kaupunki. Ensimmäisenä iltana kun kävelimme Kaarlen siltaa pitkin aivan superherkulliseen ja -halpaan kasvisravintolaan Lehká hlava ihmettelin sitä, kuinka silta oli täynnä väkeä, mutta samalla oli hiirenhiljaista. Edes autot eivät kuulu Vltavan rannoilla.

Viimeisinä päivinä kuljeskelimme Vltavan läheisyydessä. Eksyimme puistoon, vilkuilimme Kampa Museumin sisäpihan antia ja päätimme jättää ylihinnoitellut pääsyliput ostamatta. Kampaa ympäröivä puisto oli täynnä aurinkoisesta Prahasta nauttivia kaupunkilaisia. Törmäsimme jättikokoisiin pronssisiin vauvapatsaisiin ja vinkeän värisiin pingviinin muotoisiin lamppuihin.

Praha oli niin täynnä kaikkea mielenkiintoista nähtävää, että edes kuukausi ei olisi riittävä aika tutkia läheskään kaikkea kokemisen arvoista läpi. Rakastamme kumpikin tutustua kaupunkiin arkkitehtonisesti – eli jalan – joten aika harvoin edes halusimme sisälle rakennuksiin, etenkin kun se olisi tietänyt poistumista auringosta. Minua jäi kaihertamaan vain yksi asia: kansalliskirjaston samizdat-näyttely, joka jäi näkemättä.

Viiden ihastuttavan yön jälkeen palasimme Helsinkiin. Olen niin täynnä aurinkoa, rakkautta ja onnea. Välillä on vaikea ymmärtää, miten toista ihmistä voi rakastaa niin paljon. Tällä hetkellä kaikki käy yli ymmärryksen. Miten yksi huono, pahantuulinen syyskuinen torstai-ilta voikin kääntää elämän päälaelleen. Mikä ihana, ihana matka!

Kategoria(t): Kirjallisuus, Kuvataide, Muu Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta kohteessa Praha

  1. Niina T. sanoo:

    Oi, Praha on niin kaunis kaupunki. Vierailin siellä pari vuotta sitten ja tahtoisin kyllä palata sinne joskus. Rakastuin kaikkeen näkemääni, jopa turistialueen ulkopuolella.

    • Marissa sanoo:

      Jep, mekin pohdittiin palaamisen jälkeen, että pitäisikö vielä mennä joskus takaisin. Mutta maailmassa on niin paljon paikkoja!

  2. Oi sinua! Olen onski puolestasi <3 Mun pitää kirjoittaa sulle muutes. On omatkin asiat aika lailla tolla lailla…Praha on by the way juuri niin mainio kuin kirjoitat! Ikävä sitä kaupunkia. Olen viimeisen neljän vuoden aikana käynyt siellä useasti mutta yli vuoteen en yhtään! Pakko päästä taas!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>