Riikka Pelo: Jokapäiväinen elämämme (Teos 2013)

KRITIIKKI
Turun ylioppilaslehti 7/2013

IHMISTÄ VAHVEMMAT SANAT
Riikka Pelo: Jokapäiväinen elämämme. Teos 2013. 526 s.

Riikka Pelon toinen romaani Jokapäiväinen elämämme (Teos 2013) on hengästyttävän intensiivinen tarina yhdestä Venäjän tunnetuimmasta runoilijasta sekä hänen tyttärestään. Marina Tsvetajevan (1892–1941) ja Ariadna Efronin (1912–1975) tarina kasvaa Pelon käsissä ihmissuhteen läpileikkauksesta yhden kokonaisen aikakauden ja yhteiskunnan kuvaukseksi.

Efronit muuttavat vallankumouksen jaloista Tšekkoslovakian kautta Ranskaan. Pariisissa isä Serjoža ja Alja työskentelevät Neuvostoliiton salaiselle poliisille Marinan selän takana. Lopulta perhe seuraa tytärtään Moskovaan, ”vapauden ja oikeudenmukaisuuden sydämeen”.

Teoksessa liikutaan kahdessa aikatasossa, vuoden 1923 Tšekkoslovakiassa sekä 1940-luvun vaihteen Neuvostoliitossa. Marina on vanhan Venäjän kasvatti, Alja vallankumouksen jälkeisen Neuvostoliiton luomus. Marina uskoo runouteen, Alja uuteen Moskovaan, sosialismiin ja tasa-arvoon.

Konfliktit ovat tiheässä, mutta ne eivät hajota tiivistä perhettä.

Marinan ja Aljan suhde on pahoin vääristynyt, niin kuin kaikki Marinan ihmissuhteet. Aljan lapsuusajan he elävät tiukassa symbioosissa: Marina haluaa tehdä tytöstä peilikuvansa, ja Alja tekee kaikkensa miellyttääkseen ailahtelevaa äitiään. Runoilijan rakkaus ei yllä sanoista tekoihin, vaan ilmenee nöyryyttämisenä ja kahlitsemisena.

Marina opettaa sanojen olevan ihmistä vahvempia, mutta mitä tapahtuu, kun kohtaa asioita, joille ei ole sanoja? Alja joutuu jo nuorena rakentamaan maailmansa uudestaan, tällä kertaa toiselle pohjalle kuin runonjaloille ja rytmille. Pariisiin muutettuaan Alja turvautuu kommunismiin, mutta kun hän päätyy Komiin työleirille, hänen on jälleen etsittävä elämälleen perustaa muualta.

Aljan minämuotoinen kerronta vuorottelee Marinan etäännytetyn näkökulman kanssa. Välillä teksti kiihtyy hurjaksi runolliseksi vyöryksi. Kieli ei päästä helpolla, teos on hahmojensa mukaisesti lyyrinen kautta linjan. Kauniit kielikuvat ja nopein siveltimen vedoin maalatut hetket luovat vahvaa kontrastia köyhyydestä ja pakolaisuudesta koostuvalle arjelle.

Jokapäiväinen elämämme on vahva ja vaikuttava historiallinen romaani. Vaikka kirja keskittyy Aljan ja Marinan väliseen suhteeseen, äidin ja tyttären tematiikka kuroutuu heidän kohtalonsa ylittäväksi ketjuksi. Tätä kirjaa ei pidä lukea, se on nautittava.

Kritiikki Turun ylioppilaslehden sivuilla.

Kategoria(t): Kirjallisuus, Työ Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta kohteessa Riikka Pelo: Jokapäiväinen elämämme (Teos 2013)

  1. jaana sanoo:

    Minulla on tämä juuri luvussa ja olen aivan lumoutunut. Uskomattoman hienoa tarinankerrontaa ja erittäin kaunista kieltä. Sata sivua vielä nautintoa jäljellä.

  2. Marissa sanoo:

    Lumoutunut on juuri oikea sana kuvaamaan sitä, mitä itsekin tunsin kun luin teosta. Se on huikea! :)

  3. Elina sanoo:

    Lumouduin juuri Hannu Väisäsen Taivaanvartijoista ja jotain yhtä lumoavaa kaipaan jatkoksi. Ehkäpä tämä olisi sellainen.

  4. Marissa sanoo:

    Elina, kiitos kommentista! Itse en olekaan Väisästä yhtään lukenut. Voisinkin tutustua herran tuotantoon ainakin yhden kirjan verran.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>