Sergei Dovlatov: Matkalaukku (Idiootti 2012)

”Olin kuvitellut, että minulla on jonkinlainen omaisuus. Mutta lopputuloksena olikin vain yksi matkalaukku.” (s. 10)

Sergei Dovlatov (1941-1990) teki sen taas. Jopa kymmenkertaisesti! Idiootin tuore suomennos Matkalaukku (alkup. Tšemodan, 1986) hauskuuttaa, ihastuttaa ja kahlitsee lukijan nautinnolliseen lukukokemukseen. Tätä kirjaa ei voi laskea käsistä, ennen kuin sen on lukenut.

Kirjailijan dovlatovmaisimmaksi tituleerattu Matkalaukku kertoo miehestä, joka painostettiin lähtemään Neuvostoliitosta länteen vuonna 1978. Mukaan hän otti yhden ainoan matkalaukun. Siihen mahtui koko elämä ja kouriintuntuva muisto Neuvostoliiton raskaasta systeemistä. Saavuttuaan Yhdysvaltoihin Dovlatov piilotti matkalaukun kaapin perälle, jonne se unohtui useiksi vuoksiksi.

Esipuheen ja kahdeksan novellin kautta käydään läpi matkalaukun sisältöä. Jokaisen esineeseen liittyy enemmän tai vähemmän hurja tarina ystävistä, ammatti-identiteetin problematiikasta ja Neuvostoliitosta. Popliinipaita kantoi Yhdysvaltoihin Sergein ja Lenan kaksikymmentä vuotta kestäneen avioliiton tarinan ja Puolue-eliitin puolikengät taas muiston hervottomista työpäivistä moskovalaisella metroasemalla.

Dovlatovin lyhytproosa on nautittavaa. Huumori pilkistää hiottujen lauseiden takaa, ympäröivä maailma on näennäisen realistinen, mutta jo hetkessä se saattaa muuttua absurdiksi. Harvoin törmää näin minimalistiseen kielenkäyttöön. Ja vielä sellaiseen, joka toimii. Tässä teoksessa ei ole yhtään lausetta liikaa. Erikoiskiitos kuuluu Pauli Tapiolle, joka käänsi aiemmin keväällä ansiokkaasti kirjailijan ensimmäisen suomennoksen.

Dovlatovin proosa ei osoittele tai syytä, minkä vuoksi se onkin hieno kuvaus neuvostoliittolaisesta ympäristöstä. Teos on kuvaelma siitä, kuinka ihmiset kukin tavallaan selviytyvät äärimmäisestä arjesta. Kipupisteitä kosketellaan muiden asioiden ohessa, mutta niitä ei pysähdytä vatvomaan. Tämä teki jo aiemman suomennoksen, Meikäläiset erityislaatuiseksi proosateokseksi. Matkalaukussa se on vieläkin vahvemmin tunnistettavissa.

Kerronta etenee keveästi asiasta toiseen. Välillä eksytään aiheesta, mutta se on hallittua ja kuuluu asiaan. Rönsyily on jutustelevaa ja oikealla paikalla. Uskon, että jokainen novellisti voi oppia Dovlatovilta. Jos ei muuta, niin ainakin sen, että minimalismilla voi saavuttaa paljon sellaista, mihin ei ole mahdollista yltää tuhansilla sanoilla.

”Koululaisena rakastin piirtää maailman proletariaatin johtajia. Erityisesti Marxia. Kun vähän sottasi musteläiskää, se jo muistutti häntä.” (s. 12)

Maailmassa ei ole koskaan liikaa huumoria, (enkä nyt tarkoita minkäänlaista perusvitseistä syntyvää, vaan fiksua ja elämän absurdiudesta kumpuavaa). Mikäli pidit Meikäläisistä (Idiootti 2012), niin Matkalaukkua varmasti rakastat.

Kategoria(t): Kirjallisuus Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta kohteessa Sergei Dovlatov: Matkalaukku (Idiootti 2012)

  1. jaana sanoo:

    Meikäläiset oli mahtava ja on hienoa kuulla, että Matkalaukku on ainakin yhtä hyvä, ellei parempi. Toivottavasti saan kirjan pian käsiini.

  2. Marissa sanoo:

    Jep, olen todella onnellinen siitä, että Dovlatovia on nyt viimein käännetty suomeksikin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>