Tom Rachman: Keskeneräiset (Paasilinna 2011)

Englantilaisen Tom Rachmanin esikoisteos Keskeneräiset (Paasilinna 2011) on lehtimiesmaailmaan kurkistava kertomuskokoelma, jossa yksitoista tarinaa nivoutuvat toisiinsa miljöön ja henkilöiden avulla. Tapahtumat sijoittuvat pääosin Roomaan, jossa toimii kansainvälisen sanomalehden pääkonttori ja toimitus.

Kirjaa luonnehditaan romaaniksi, (vaikka yleensä tällaisten lajityypillisten lukijaa ohjaavien kommenttien ei pitäisi antaa vaikuttaa omaan näkemykseen). Mielestäni teos kuitenkin tuntuu tiiviiltä novellikokoelmalta, niin kuin esimerkiksi muutaman vuoden takainen Armas Alvarin yhteisönovellikokoelma Varmat tapaukset (Tammi 2006). Miljöö on, kuten Alvarin kokoelmassa, jokaisessa kertomuksessa sama, samoin henkilöt. Silti tarinat ovat kukin oma itsenäinen kokonaisuutensa, mikä muistuttaa vahvasti perinteistä novellimuotoa. Itse siis puhun teoksesta novellikokoelmana, en romaanina.

Erillisissä tarinoissa käydään läpi kuolevan lehtitalon viimeisiä hetkiä. Tekstien tarinoiden ohella seurataan kertomusta siitä, kuinka lehti perustettiin ja kuinka sen perustajat yksi toisensa jälkeen syöksyvät kohti tuhoa. Jokaisen novellin jälkeen on lyhyt, muutaman sivun mittainen kursiivilla korostettu tekstikatkelma, joka kertoo lehden synnystä kuolemaan saakka läpi vuosikymmenten.

Novellien ihmiset ovat surkeita kukin omalla tavallaan. Heidän suhteensa ovat kärsineet joko työn tai oman ohikiitäneen aikuistumattomuuden vuoksi. Oman elämän solmukohtia yritetään korjata, mutta surkein tuloksin. Lehtimaailmassa työskentelevät näyttävät olevan yhtä lähellä kuolemaa kuin itse lehtiteollisuus, jota teoksessa kuvataan.

Keskeneräiset kuvaa sitä muutosta, mitä lehtimedia on käynyt aina 2000-luvulta lähtien, kun levikit alkoivat laskea vuosi vuodelta ja internet sekä muut viestimet jatkavat voittokulkuaan printtimedian kustannuksella. Surullisen haikea miljöö surullisen nostalgisine hahmoineen. Kuten teoksesta käy ilmi, lehtimiehen elämä on täynnä yllätyksiä. Silti teksti itsessään yllättää harvoin.

Novelleissa käsitellään päivänpolttavia aiheita. On öljykriisiä, Barack Obamaa ja muita ajankohtaisuuksia. Tämä lukijaa aluksi hauskuuttava yksityiskohta kääntyy lopulta tekijäänsä vastaa ja yltiöajankohtaisuus osoittautuu kokoelman yhdeksi keskeisimmäksi ongelmaksi. Keskeneräiset on kirjoitettu vuonna 2010, mutta jo nyt, (alle kaksi vuotta kirjan kirjoittamisesta, vajaa puoli vuotta teoksen suomentamisesta) kokoelma tuntuu lähinnä tunkkaiselta ja lähinostalgiselta aikalaiskuvaukselta ilman universaalia ulottuvuutta.

Rachman on toimittaja ja se näkyy tekstissä. Tapahtumat ja henkilöt tuntuvat etäisiltä, jossakin määrin kliiniseltä, eikä kaunokirjallista elävyyttä löydä tekstistä juurikaan. Edes preesens-aikamuoto ei poista etäisyyttä, joka lukijan ja teoksen hahmojen välille syntyy lehtimiehen otteen ohjaamana. Paikoin näppärä kielellinen tyyli piristää, mutta kokonaisuudessa se jää vain pieneksi piristykseksi.

Kategoria(t): Kirjallisuus Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>