Vilmos Csaplár: Hitlerin tytär (WSOY 2012)

Törmäsin unkarilaiseen Vilmos Csapláriin (s. 1947) hetki sitten Helsingin kirjamessuilla. Hölötin kirjailijalle sekavia lauseita hänen teoksestaan, palkkioksi sain kerrassaan kryptisiä unkarilaisia merkkejä omaan kappaleeseeni Hitlerin tyttärestä, (kts. tekstin loppu). Olin jo lukenut teoksen, kun tapasin herran. En osannut sanoa hänelle juuri muuta kuin ”eksoottinen, kompleksinen kokonaisuus – hämmentävä”.

Hitlerin tyttäressä (alkup. Hitler lánya, WSOY 2012) on huikea rakenne. Se on verkkomainen kosmos, minkä vuoksi juonta on vaikeaa määritellä muutamalla lauseella; teos polveilee moneen suuntaan. Mieleen nousee kysymys siitä, voiko suoranaisesta juonellisuudesta tässä tapauksessa edes puhua?

Tarina, todellisuus ja elämä eivät ole eheitä kokonaisuuksia. Sen vuoksi tarinaa ei ole kirjoitettu yhdeksi, suoraviivaiseksi kertomukseksi. Se hajoaa ja verkottuu kuin kymmenet risteävät junaradat. Siinä mielessä kansi on todella oivallinen ja osuva tämän teoksen kohdalla.

Kenties kirjan keskeisimpänä janana on Hitlerin tyttären Jolánin ja santarmi Elias Kujedan elämät, jotka välillä risteävät. Tosin teos alkaa ajasta kauan ennen Jolánin syntymistä, ja hän sekä Elias katoavat useammassa kohtaa kymmenien sivujen ajaksi.

Hieman hitaasti syttyvän alun jälkeen nautin eniten kirjan keskivaiheesta. Sodasta, vallankäytöstä ja monimutkaisista valtasuhteista. En ymmärtänyt läheskään kaikkia yksityiskohtia, joista esim. unkarilaiset juutalaiset puhuivat saksalaisen sotaväen kanssa, saati ehdoista ja juutalaiskysymyksen yksityiskohdista. Tunnelma oli kuitenkin enemmän kuin kohdillaan, henkilöhahmot vereviä ja syviä. Suorastaan ahmin.

”- Sellaiset korulauseet kuin ’jos pelastat yhden ihmisen, pelastat koko ihmiskunnan’ vain peittävät oleellisen kysymyksen: kuka hyötyy eniten, totesi edelleen anteeksipyytelevän näköinen Tibi Kozma.” (s. 177)

Oman edun tavoittelu, oman selustan turvaaminen sodan, (joka on jo perusluonteeltaan kovin epävarma ja äkisti muuttuva) keskellä motivoivat ihmisiä liikkumaan tai olemaan liikkumatta. Kirjan takakansi ilmoittaa, että ’jokaisessa ihmisessä elää usko voittoon’. Tämän teoksen perusteella voisi ennemmin sanoa, että jokaisessa ihmisessä elää epätoivon vimmalla usko omaan selviytymiseen. Ja he tekevät mitä tahansa, että näin kävisi.

”Kun hän näki Becherin kädessä kuluneen, rämän hopearasian, hän tiesi, ettei välittäisi toiveitaan tälle (ja tämän kautta Himllerille) sanoin. Führer vihasi luultavasti kenraaleitaan enemmän kuin juutalaisia, mutta oli unohtanut kertoa sen hänelle, toisin kuin Himmlerille. [- - -] Lopullinen voitto oli hieno päämäärä, mutta toisten tavoin hänkin tahtoi huolehtia omasta tulevaisuudestaan.” (s. 230)

Itse kirjan nimessä mainittu Hitlerin tytär jää loppujen lopuksi aika sivulliseen osaan. Teoksen jännite koostuukin taitavasti kudotusta ihmisverkostosta aina unkarilaiselta maaseudulta ja ensimmäisen maailmansodan vuosista aina kansanousun 1956 jälkeisiin päiviin. Aikajänne on pitkä, mutta teksti pysyy kasassa.

Csaplárin teos kiehtoi minua ennen kaikkea sen vuoksi, että se on niin erilaista, suorastaan eksoottinen. Se ei ole helppo, mutta suosittelen silti sen lukemista, mikäli unkarilainen kirjallisuus kiinnostaa.

Hitlerin tytär on ensimmäinen Csaplárilta suomennettu teos, ja se on voittanut kotimaassaan arvostetun Aegon-kirjallisuuspalkinnon vuonna 2010. Toivon, että häneltä suomennettaisiin tulevaisuudessa lisää. Tämän romaanin perusteella kirjailija osoittaa hallitsevansa proosan jalon taidon.

Kategoria(t): Kirjallisuus Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>