
GalerieMielestäni taide kuuluu kaikille, kunst, art, ars, l'art ja niin edelleen, miksi ikinä haluatkin sitä kutsua. Minulle taide on aina ollut vääjäämätön osa arkipäivää enemmän elämäntyylin kuin harrastuksen asemassa. Jos ihminen voi kutsua itseään taiteilijaksi, kutsuisin luultavimmin itseäni tällä nimikkeellä, tai sitten esteetikoksi. Tämä osio on yksinomaan luotu ja omistettu oman "taiteeni" näyttämöksi. Jos haluat arvostella jotakin näistä objekteista, se käy kätevimmin sähköpostin kautta tai blogissa olevien kommenttilaatikoita täytellen. Ennen kuin luet eteenpäin muistuttaisin vielä, ettei sivuilta saa ottaa mitään, ei käyttää missään eikä varsinkaan esittää omanaan. KirjoituksetToivon että voisin sanoa löytäneeni jo oman tyylini. Olen kerran erehtynyt niin tekemään ja heti tuli nemesis ja sotki kaiken. Sen jälkeen olen pitänyt suuni kauniilla rusetilla. Mutta jos faktojen valossa tekstejäni vilkuilee, ei voi olla huomaamatta ainakaan muutamia useasti esiintyviä seikkoja: kuolema, niukan naturalistinen kerronta tai vastaavasti barokkimaisen rönsyilevä merkityshelvetti, groteski kuvailu, ranskalaisuus, adsurdismi, surrealismi ja ooppera.Tekstiä luodessani rakastan maailmojen äärien revittämistä, jonka vuoksi suomalaisen nykyproosan tunnusmerkkinä oleva "suomalainen nykyrealismi" on itselleni melko vieras ja äärimmäisen tylsä tapa tuottaa tekstiä.novellitNykyisin mieluisin tekstilaji minulle on novelli. Olen jo useamman vuoden ajan harjoitellut pelkästään lyhyen proosan tuottamista. Alkuaikoina yhden novellin tekemiseen saattoi mennä kaksikin vuotta, nykyisin maksimissaan noin muutama kuukausi hautumisaikoineen päivineen. Arvostus novelleja kohtaan heräsi oikeastaan ensimmäistä kertaa kuunnellessani Armas Alvarin paasausta eräässä kirjaillassa joitakin vuosia sitten. Kiitos miehelle minunkin silmieni avaamisesta. Myöhemmin olen käyttänyt miehen tuotantoa hyväksi muun muassa kotimaisen kirjallisuuden analyysikursseilla.
neiti tärkeäNeiti Tärkeä oli luomani fiktiivinen hahmo, joka eli pikkutärkeää elämää ja jolle mikään ei voinut koskaan olla liian täydellistä. Sarjan osissa keskityttiin useimmiten yhteen tiettyyn teemaan tai tapahtumaan, joka valotti Neiti Tärkeän suloista persoonallisuutta pala palalta. Koin Neiti Tärkeän itselleni niin tärkeäksi, että tein neidille vaatimuksien mukaisen, oman sivuston - jota en koskaan saanut valmiiksi. Neiti tunnettiin ensin nuorten kulttuurilehti Viadenan tärkeilevänä, jokakuukautisena vierailijana, kunnes se jäi minun pääni sisäiseksi unelmaksi ja työpöytäni uumeniin homehtuvaksi haavekuvaksi. On minulle Neidin edesottamukset vieläkin tallessa. Kotisivuille asti ne eivät kuitenkaan tahdo päästä. Pidin ideasta ja pidän jollakin tasolla vieläkin, mutta kehityskelpoisesta se on pudonnut jo jonnekin nostalgiauurnan pohjalle. Siksi siis tämä metafyysinen maininta. Kuin muistokirjoitus. kritiikitOlen parhaillaan oppimassa kritiikin taidon jaloja saloja. Tavoitteenani on osata tehdä monipuolisia ja oivaltavia kritiikkejä kaunokirjallisista teoksista. Myös kriitikon "ura" jossain vaiheessa viehättää ja luultavasti tulen tulevana kulttuurin ja taiteen alan monitoimityöläisenä niitäkin joskus kirjoittamaan. Mutta tällä hetkellä tärkeintä on oppiminen, osaavien tarkka kuunteleminen ja ankara harjoittelu. Viadenan aikaiset arvostelut olen sivuilta poistanut, sillä mielestäni kahden vuoden takaisin arvosteluja on turha sivuilla pitää, etenkin kun ne on tehty kiireessä ja erittäin vaihtelevalla panostuksella deadlinen ajankohdasta riippuen.
Kaikki kritiikit on julkaistu alun perin Satyyri-nimisessä verkkojulkaisussa, josta ne on luettavissa kuvituksen kera. KuvanmuokkausAloitin kuvien muokkaamisen vuonna 2003 ja harrastin sitä säännöllisesti, miltei päivittäin vuoteen 2006-2007 asti. Koen vuoden 2005 olleen kuvien muokkaamisen kulta-aikaa, jolloin koko Suomen blendausyhteisö kukoisti. Siitä on jäljellä enää rippeet, samoin kuin omista taidoistani. Tähän lisään omia muokkauksiani, taitojani, joita yritin elvyttää kevätkesällä 2008. Listassa ensimmäisenä on uusin, vanhin on viimeisenä. |
Cafepourlesidiots.org © Amelie/Marissa Janhunen 2007-2010
|