Salut tout le monde!
Mitä tarkoittaa café pour les idiots? Etkö osaa ranskaa? Olen pahoillani, sillä en aio nimen sisältöä
paljastaa tällä sivulla missään kohdassa. En vaikka kävisit kaikki tekstit ja kuvat läpi oikein ja sitten väärinpäin. Aloittaen
vasemmalta oikealle, kuin vanhaa kunnon jiddishiä lueten. Toiveeni on kuitenkin, että perehdyttyäsi sivuihini
ymmärtäisit nimen merkityksen,
vaikket ranskaa osaisi sanaakaan. Siihen tämä domain pyrkii, auttaa ymmärtämään kieltä ilman alkeisoppikirjaa.
Pieni boheemi pesäkolo, ajatuksia ja mielipiteitä, taidegalleria ja kotikirjasto.
♥ Amelie
08.12.2008 - Lisäsin taas ostettuja kirjoja kaunokirjallisuus-listaan ja päivitin kirjastosivustoa.
Vivé la vie
Jos sinulta löytyy jotain kysyttävää, niin tällä lomakkeella voit lähettää sen suoraan sähköpostiini. Niihin sitten
vastailen blogissani, jos vastailen.
05012009
Blogien maailmassa moni on istunut teekupposen kanssa näytön ääreen vuoden viimeisten päivien aikana ja rauhoittunut miettimään, mitä loppuva vuosi on heille tuonut tullessaan ja mitä he uudelta odottavat. Vasta lukiessani kolmattakymmenettäkahdeksatta tällaista mielen syöverien kartoittamista huomasin, etten ole itse hiljentynyt ja suonut asialle ajatuksen hituakaan. Aatto meni nukkuen ja sitä edeltävät ja jäljentävät päivät sairastaessa, joten oma filosofiani vuosien vaihtoon jäi minulta kokonaan luomatta. Toisaalta, nyt tarkemmin ajatellen aivoni heittää minulle vastakysymyksen, haluanko edes muistella kulunutta vuotta sen tarkemmin ja onko minulla toiveita tulevalle?
Vuosi 2008 oli poikkeuksetta elämäni ristiriitaisin vuosi sekä ensimmäinen, jota ennen en ollut opetellut intohimoisesti kasaan haalimiani vuosihoroskooppeja naistenlehdistä ja lehtipisteestä irtolehtisinä. Ehkä voi äärimmäisesti sanoa, että vuoteen mahtui elämäni pahin että parhain. Pahimman kohtasin vuoden alulla. Totta puhuen en mielelläni muistele kevättä, sillä en ole vieläkään onnistunut käsittelemään kaikkia asioita. Maalaisjärkikin sen sanoo, kuka nyt haluaisi ikäviä asioita muistella? Odotan aikaa, jolloin voin nauraa koko jutulle. Haha. Se ei ole vielä.
Sitten pääsin yliopistoon, ihan oikeastiko? Joskus vieläkin ihmettelen, olenko jossakin välikoulussa, avoimen yliopiston listoilla leikkimässä wannabetä ja ostamassa tietäni kolmannen asteen koulutukseen. Mielestäni Avoin yliopisto on hieno asia, oma ylpeyteni ei vain olisi sallinut minun kirjautua listoille, mikäli en olisi kouluun päässyt. Älkää kysykö, miksi. Olen vain outo, ennakkoluuloinen ja mieleltäni kiero. Täten lasken kesän kevään vastakohtaisesti parhaimmaksi elämässäni. Pääsin unelmieni kouluun, voitin kirjoituskilpailun, aloitin epäsäännöllisen sivutyön kirjoittajana ja aloin viimein saada paljon kaipaamaani koulutusta kirjoittamisesta.
En tiedä, odotanko tulevalta vuodelta kovinkaan paljon. Onko edes oikein odottaa mitään kummallisempia, kun kaikki on jo suhteellisen hyvin? Eikö ole ahneutta tehdä pitkiä listoja siitä, mitä kaikkea haluaa saavuttaa, parantaa ja suorittaa? Tuntuu kuin jokainen uudenvuoden lupauslista kirkuisi: minäminäminäminä! Ehkä tyydyn listan tekemisen sijaan toteamaan, että olisi mukava pitää tulevien arvosanojeni taso samana kuin tähän mennessä, ehkä jopa himpun verran nostaa, jos kykenen. Kontissa on nyt kolme viitosta. Mieltä lämmittäisi, jos siellä olisi muutama lisää. Samalla periaatteella jatkan kuin opintoni aloittaessa: alle kolmosen ei mennä ja mielellään kolmosen yli. On mielenkiintoista nähdä, miltä opintorekisteri kesän kynnyksellä tähän sanoo.
04012009
En ole kirjoittanut melkein kahteen viikkoon mitään, en edes muistiinpanoja tenttiä varten. Tuntuu kuin kirjoitustaito olisi retkahtanut tänä aikana jonnekin todella syvälle. Piti minun lomalla kirjoittaa sivukaupalla kaupallista ja ei-kaupallista tekstiä, mutta niinhän se jäi. Sairastin viikon verran ja nukuin kaksitoistatuntisia yöunia ja kolmen tunnin päiväunia. Tautia hidastutti se, että joka päivä piti olla tien päällä, milloin Helsingissä näyttämässä M:lle kirkkoja ja milloin Kööpenhaminassa lusmuamassa.
H.C. Andersenin kotikatu - Klikkaa kuvaa isommaksi.
M:n vanhempien luona Odensessa oli mukavan rauhallista ja sain muutaman sängynpohjapäivän. Uudenvuoden aattona sammuin
katu-uskottavasti varttia vailla kymmenen, heti jälkiruoan jälkeen. Edes raketit eivät herättäneet tai häirinneet
unta millään lailla. Loput päivät pumppasin itseäni tanskalaisella perinneruoalla, (voitteko kuvitella, että
tanskalaisilla on oma erityinen joulumakkarakin, jota tarjotaan joulupöydässä) ja kotitekoisella suklaalla.
Kaupunkina Odense on suloinen, söpö ja pieni. Kesäisin H. C. Anderseniin liittyvät paikat kuhisevat turisteja, uuden vuoden
alla saimme käyskennellä vanhassa kaupunginosassa rauhassa ja kyttäillä Andersenin synnyinkodin ikkunoista sisälle ilman
silminnäkijöitä. Kapeilla mukulakivikaduilla vastaan tuli vain tila-autoileva perheenisä. Vaikka kaikki alueen museot ja turistikasvilat ja -kaupat
olivat kiinni, paikka oli käymisen arvoinen. Tai ehkä juuri siksi, ettei siellä ketään muita ollut hyörimässä, vaan sai kaikessa hiljaisuudessa
käyskennellä ja ihailla rakennuksia.
Wanha Odense.
Eilen saavuimme kotiin, kyllä tuntuu hyvältä. Koska en nukkunut juuri yhtään perjantain ja lauantain välisenä yönä hermoiluni takia ja flunssan jälkimaininkien ajamana rojahdin sänkyyn kello kahdeksan illalla pääsemättä enää ylös ennen aamu-uutisia. Sen verran ehdin eilen juhlistaa kotiinpaluuta, että tilasin netin kautta Stockmannin Akateemisen kirjakaupan alekirjat. Nyt vain toivon, että kaikkia on jäljellä sen verran, että minunkin pakettini niistä täyttyy, vaikkei mikään kirjoista tilaushetkellä vielä ollut loppuunmyyty.
Maria Callas as Medea, Cherubini. Natalie Dessay as Amina (La Sonnambula), Bellini.
Vaikka rahaa olisi tänä jouluna ollut enemmän kuin aikaisempina, jokin silti hidasti kulutusintoani. Ehkä kasvanut nirsous? Mukaan tarttui monien kymmenien vaatekappaleiden sijaan yksi Femiletin alusvaatesetti, Seppälästä söpö paita, kolme kirjaa, kaksi cd:tä sekä se tärkein, jota olen metsästänyt siitä saakka, kun kuulin siskoni menevän naimisiin: morsiusmekko. Yksi Kööpenhaminan lempikauppojani alennuksen aikaan on Magasin du nord, josta bongasin mekon miinusviiskyt-merkillä varustettuna. Häiden väreinä toimivat keltainen, vihreä ja valkoinen kevään kunniaksi. Ikävä kyllä mikään väreistä ei ole minulle luotuja, joten sain todella raapia hiuksiani mekon vuoksi, kunnes löysin tämän yksilön ja päätin tyytyä siihen.
Proust ja Cortàzar.
Nyt kun olen taas kotona, voisin keskittyä vaihteeksi arkipäiväisyyksiin: uusi verokortti on lähetettävä kaikille työnantajilleni, laskut pitää maksaa, hieman ehkä myös siivota sekä tarttua taidehistorian tenttikirjaan sekä lukea viimein se Odysseia loppuun, (mikä piti lukea jo matkan aikana, mutta venyi sairastumiseni vuoksi). Fiksuna osasin sentään väsätä kevään kalenterini valmiiksi ennen lomailua, joten teknisillä kouluasioilla ei minun tarvitse päätäni vaivata. Kevääni näyttää yhtä kuin tältä (plus tentit, joita en ole tähän listannut):
- Yleinen kirjallisuuden historia osa 2
- Draaman analyysikurssi
- Lyriikan analyysikurssi
- Johdatus kirjallisuuden tutkimussuuntauksiin
- Tietokirjoittaminen
- Draaman kirjoittaminen
- Lyriikan kirjoittaminen
- Kirjallinen viestintä
Harmittaa kun jouduin jättämään taidehistorian laajan kurssin väliin, koska luennot menivät aina jonkun minulle ”pakollisen” kurssin päälle. Nautin taidehistoriasta todella, mutta onneksi pääsen sitten ensivuonna, kun ei ole luovaa kirjoittamista jaloissa.
|
